@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Kuten kerroinkin, joulukuu on ollut kulurakenteiltaan poikkeava muista kuukausista. Säännöllisten pakollisten menojen jälkeen en uskaltanut säästöön tässä kuussa siirtää, sillä menoja oli vielä edessä. Yhtenä näistä oli autoni ensikatsastus, josta se meni heittämällä läpi. Harvoin tulen hyvillä mielin kotiin mistään autoihin liittyvän jälkeen, mutta Katsastus10 :n työntekijät olivat mukavan rentoa ja huumorintajuista porukkaa. Liian usein tuntuu, että naisoletettuna minkä tahansa autoasian hoitamista seuraa muuta spleinaus, alentava kommentti tai muuten ärsyttäviä kontakteja, mutta kerrankin koin tulleeni kohdelluksi ihan vain asiakkaana, en sukupuolena. Vaikka tuo minttuviinan värinen retropikkuauto olisi jo itsessään ehtymätön naiskuskivitsien lähde, eikä yksisarviskoriste varmastikaan asiaa auta (kyllä, se oli niin ällön kliseinen, että pakko se oli hommata kesällä). Myös joulun lisäksi lähipiirissä juhlittiin useampia pyöreitä vuosia, joiden kimppalahjoihin osallistuin. Suurinosa

Tuntuu, että rankka syksy painaa edelleen niskaan. Kuten olen kertonut, oli itselläni henkisesti raskas kevät ja kesä, syksyllä ovat omat työkuvioni mullistuneet kahdesti ja muutenkin on tuntunut, että syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista. Kun joululoma sitten alkoi, olin aivan kuollut ja naatti. Yleensä käytän vapaapäivät suhteellisen tehokaasti. Nautin siitä, että saan paljon aikaan ja voin nähdä työni tuloksoa. Mies yrittää muistuttaa lepäämisestä ja rauhallisista koti-illoista, mutta itse koen palautuvani parhaiten työstä, kun koen vapaalla saavani tehdä, puuhata ja kokea, että moni rästiin jäänyt asia tulee hoidettua. Mutta tuntuu, että tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun lomalla olen jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaksi ensimmäistä vapaata menivät ohi hujauksessa, nukuin liian pitkään, sammuin päivisin lattioille ja paketoin viimeisiä lahjoja. Aattona ja joulupäivänä sai autolla kulkea ja ravata läpi sukulaisia, Tapanin päivänäkään emme olleet kotona. Vaikka rakastan suku

Kuten Lifestyle-blogit ovat meille opettaneet, kuuluu joulun jälkeen pohtia saatuja lahjoja. Niin itsekin teen, joskin vähän eri näkökannalta. Kuten varmasti monet, myös perheeni ja itse pidämme lahjojen antamisesta ja onhan niitä kiva myös saada. Itsestänikin on toisaalta kiva pohtia toisen tarpeita ja yrittää etsiä jotain, mistä toinen ilahtuisi ja lahjoja avatessa seurata lahjan saajan reaktiota. Tiedän tämän koskevan ihan koko perhettäni. En viitsi alkaa saarnaamaan, miten mokoma tavara keskeisyys ei ole hyvästä, kierrätetty tai itsetehtykin lahja on hyvä ja voisiko juhlia muutenkin, kuin tavaroiden kautta. Nämä lienevät kaikille blogiini eksyville ihan peruskauraa ja koko joulukuun asiasta on puhuttu eri lähteissä hyvinkin paljon. Jälkiviisaus on myös erittäin ärsyttävää, ne rahat on jo tuhlattu ja juna mennyt. Kerroin myös edellisessä postauksessani asettaneeni mm. toiveen lahjattomuudesta tai aidosta tarpeesta. Tiedän, että ainakin äitini on stressannut tätä todella paljon ja

Tunnistitteko laulun? Tonttu-ukoistahan siinä lauletaan. Vain suomalainen voi kirjoittaa näin ihastuttavilla sanoilla varustetun joululaulun ja vielä ylipirteällä sävelellä. Toinen suosikkini joululauluista on Röllin versio joulumaasta; joulumaa jos jokaiselta löytyy kukkarosta. Tätähän se tänä päivänä pitkälti on. Joulukuu on osaltani mennyt hyvin väsyneissä tunnelmissa. Vaikka mitään erityisempää ei ole sattunut, olen töiden jälkeen aivan poikki ja vain nukahdellut lattioille. Miten niin normaalit ihmiset ottavat päiväunet sängyllä tai sohvalla? Meillä ei ole sohvaa ja olkkarin lattialle on sänkyä nopempi sammua. Eikä sitä nyt kesken päivää sänkyn mennä, laiskuutta! Koirakin tykkää Niin, en siis ole ollut hirveän tuottava tai tehokas, tulee joululoma ihan tarpeeseen. Joulusta itsestään en muista itse koskaan suuremmin välittäneeni. Varmasti ollessani vielä pieni lapsi, on se tuntunut jännältä ja sitä on odottanut, mutta niistä ajoista en enää hirveästi muista. Ala-asteella vä

Itselläni on leipomiseen viha-rakkaussuhde, jossa varsinkin aloittaminen ja siivoaminen ovat ihan mahdottomia, mutta (yksin) tekeminen ja syöminen ovat sitten kivoja juttuja. Marraskuun talouskoosteessa taisin luvata tekeväni itse useammin leipäni, joten kun huomasin tässä raahanneeni töistä aika reippaasti salaatteja ja raasteita, jotka eivät jääkaapissa ikuisesti kestäisi, oli aika tarttua toimeen. Porkkanaleipä on lapsuudesta asti ollut hitti helppojen ruokien osalta, joten sellaista väsäämään. Käytän hyvin harvoin reseptejä, usein vain heitän sattumanmukaisesti aineksia ja näppituntumalla fiilistellen koostumusta. Näin tälläkin kertaa, joten tässä maailman helpoin 5 minuutin porkkanaleipä : Vettä astian pohjalle, sekoita joukkoon suolaa ja halutessasi yrttejä. Itse käytin rosmariinia ja nokkosta. Lisää paljon porkkanaraastetta Sekoita joukkoon ruis- ja vehnäjauhoja samassa suhteessa. Muista kaapin kuivahiivat, heitä joukkoon. Eivät ole pakolliset, halusin itse päästä

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä keskusteluun roskien lajittelusta ja esteettisemmistä ratkaisuista roskien säilömiseen ennen niiden viemistä lajittelupisteisiin. Noloa, miten paljon oikeasti aiheesta innostuin. Splainattuani ja spämmättyäni ryhmän keskustelua tovin, päätin tulla vielä tännekin pätemään. Koska voin. Joten jos roskapuhe ei kiinnosta ja tiedät siitä minua enemmän, lopeta lukeminen. Tai hei! Älä lopeta! Lue ja kommentoi, kerro parannuksia ja jaa omat vinkkisi. Meidän taloutemme koostuu kahdesta aikuisesta ihmisestä ja kahdesta koirasta. Vain itse pyrin kohti nollahukkaa, mutta myös mies lajittelee ja pyrkii omalta osaltaan tekemään kestävämpiä valintoja. Tämän vuoksi meillä tarvitaan siis edelleen kaikki mahdolliset roskikset. Parhaillaan niitä on kuusi; metalli, lasi, muovi, bio, paperi- ja kartonki sekä sekajäte/polttokelpoinen jäte. Eniten tilaa vaativat muoviroskat. Itse pyrin ostamaan mahdollisimman pitkälti kaiken muovittomana, mutta mies ei asiaan kiinnitä huom

Lupailin kai kertovani vähän tarkemmin hiushistoriastani sekä nykytilanteesta. Päätin samalla keksiä itselleni joulukuulle aiheeseen sopivan haasteen - eihän sitä itseään voi liian helpolla päästää? Luonnostaan omaan muistikuvieni mukaan hyvin perinteiset luonnonharmaat hiukset ja siltä mielestäni myös tyvikasvuni on aina näyttänyt. Ala-asteen annoin hiusten kasvaa ja kuudennella ne ylsivätkin reippaasti alaselkään, samana vuonna sain myös luvan värjätä hiukseni ensimmäisen kerran. Nykyäänhän hiusten värjäystä ei suositella alle 16-vuotiaille, mutta vielä tuolloin ainakin joissain piireissä hiusvärien suojaavan hiusta tai tällaisia keskusteluja luulen ainakin muistavani kuulleeni. Menin suoraan koulusta lähikampaamoon, josta äiti lupasi tulla hakemaan ja samalla maksamaan. Sain vaaleita raitoja ja hiukset pätkäistiin lyhyeksi polkkatukaksi. Yläasteella innostuin ensimmäisen kerran värjäämään enemmän ja samalla kasvatin hiuksiani. Hiuksissa oli monen sävyistä kemikaalipunaist

 Monet kulutuksen vähentämiseen keskittyneet blogit hehkuttavat kasvanutta vapaa-aikaa ja mahdollisuutta keskittyä elämän olennaisuuksiin, kuten sukulaisten näkemiseen. Itse teen selvästi jotain väärin, koska aikaa on vuorokaudessa edelleen ihan liian vähän ja aina väsyttää ja on kiire ja taas on liian kauan siitä, kun kävin vierailemassa isovanhempieni luona. Tai vanhempieni. Tai sisarusten. Ja kotityötkin on tekemättä. Osittain tätä selittää se, että en kuluttanut aikaa ennenkään kivijalkaputiikeissa kierrellen. Tilasin netistä, selasin väsyneenä EMP:n sivuja tai Mia Storen tuotteita tai Pole a Holicin. Se oli siirtymätilanteiden tai kotona sängyssä maaten tapahtuvaa sijaistekemistä, ei varsinaista ajankulua. Aamuisin olen edelleen laiska nousemaan ja tarvitsen sen tunnin yhden kahvikupin juomiseen seinään tuijottaen, päivän olen töissä ja illalla kiirehdin ensin kotiin syömään ja ulkoiluttamaan koirat, sitten treeneihin ja takaisin kotiin nukkumaan. Suihkun kautta, jos kello ei o

Marraskuu oli ensimmäinen kokonainen kuukauteni ostolakon parissa ja tiukemmalla budjetilla. Kuun viimeisellä viikolla olin käyttövaroissa reippaasti plussan puolella ja tarkoituksenani oli viedä muutamat syys/talvikengät suutarille, mutta kiireiden vuoksi se jäi. Raha menikin sitten osittain puhelinlaskun maksamiseen ja tilasin myös yhden joululahjan. Ison osan joululahjoista olen ostanut jo aiemmin vuoden kuluessa tai tehnyt itse. Nyt tilattu lahja ainoa isompi hankinta lahjoihin liittyen, mutta omasta mielestäni erittäin hyödyllinen ja nollahukkahenkinen. Lahjoista ja joulusta tulossa ihan omat postauksensa, joten ei siis niistä sen enempää. Marraskuussa käyttörahaa olin varannut 290€. Viimeisenä päivänä tilillä oli 28,90€. Auto vei isoimman osan kuun rahoista bensoineen sekä määräaikaishuoltoineen. Kaikkiaan huolto ja bensat veivät yhteensä 400€, mutta osan tästä kustansin myös vanhan tankoni (150€) myymisellä sekä muilla kirppistuloilla. Huolto oli myös pakko maksaa kahdes

Hieman kuunvaihteen jälkeen pohdin töissä ylijäävää ruokaa ja asetin itselleni hävikkiruokahaasteen . Nyt voisikin olla hyvä hetki katsoa, miten tavoitteet sujuivat. Opin ainakin omista kulutustottumuksistani paljon! Marraskuu on ollut itselleni paitsi kiireinen, myös migreenin ja päänsäryn täytteinen. Varmasti ensin mainittu on osaltaan selittänyt jälkimmäisiä. Jos näiden alaisena tai muuten vain ärtyneenä ja huonosta päivästä kärsivänä lähdin hakemaan kaupasta kauramaitoa, sorruin todennäköisemmin ostamaan jotain listan ulkopuolista. Haasteen tavoitteenahan oli syödä kotona pääasiassa töistä ylijäänyttä ruokaa, mutta sitä sai täydentää juurikin kasvismaidolla, kahvilla ja satunnaisella tuoreella. Useimmiten sortuessani listan ulkopuolelle se oli jotain nopeaa herkkua tai leipää. Selvästi siis lohturuokaa ja tunnesyömistä. Leivät ostin omaan pussiin paistohyllyltä, mutta herkut sitten saattoivatkin olla ihan mitä tahansa ja miten tahansa pakattuja, mikä ehdottomasti harmittaa enite