Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2018.

Lokakuun yhteenveto

Kuva
Taisin ensimmäisessä kirjoituksessani lupailla, että tekisin jonkinlaisen kokoavan postauksen kuun lopusta. Koska blogi on ollut olemassa vasta sen kaksi viikkoa, ei sen ihmeempiä ole vielä tapahtunut. Silloin mainitsemani summa riitti hyvin loppukuun menoihin, eikä yllätysmenoja tullut. Tällä kertaa siirsin palkasta säästöön 200€ ja jätin tilille 290€ sillä mahdollisesti tulossa erään ystävän syntymäpäiväjuhlat, joihin varasin hieman enemmän rahaa. Varsinaisen lahjan olen jo ostanut aiemmin, mutta ohjelmaan pitää oma osuus varata. Ostolakko on pitänyt hyvin, varmasti vielä alkuhuumankin ansiosta. Intoa olen ylläpitänyt lukemalla eettisempään elämään, zero wasteen ja ostolakkoon liittyviä blogeja. Osa ollut todella inspiroivia, osa opettavaisia, osa ehkä vähän ärsyttäviä, paljon ajatuksiakin on herännyt ja muutama aiheeseen liittyvä kirjoituskin jo mielessä. Huomaan myös oman ostolakkoni asettuvan jonnekin kevyiden ja keskivertojen välimaastoon. Äärimmilleen vietyinä ihmiset eivät ol

Lakanan seuraava elämä

Kuva
Tiedättekö, mikä omassa elämässäni kuvastaa naurettavan hyvin nykymaailman kulutus- ja ostovimmaa? Ompelukone! Kuulostaa järkevältä ja hyödylliseltä, mutta olen viimeksi oikeasti oikeasti ommellut ala-asteen toisella luokalla. Suoritin ompelukoneen ajokortin ja osasin hienosti ommella suoraa sekä pujottaa langan paikoilleen. Ompelukoneen sain lahjaksi, kun muutin omilleen. Siinä välissä en ollut yli kymmeneen vuoteen ommellut koneella mitään, valitsin kolmannella nimittäin puutyöt. Ensimmäisena vuotena vähän kokeilin korjata vaatteita ja tehdä jotain. En heti osannut, joten lopetin ja kone ollut sen jälkeen käyttämättä. (Anteeksi äiti ja Mummu!) Noin klo 21:30 on aina hyvä aloittaa uuden opiskelu ja erinäiset projektit Mitään nuppineuloja jaksa etsiä tai käyttää. (Ja se on hunajapurkki taustalla, vanhaa vielä jäljellä, joten käytän pois ja pohdin sitten, toteutanko ruuassa täysvegaaniutta vai mahtuuko hunaja tms mukaan) Meiltä kuitenkin hajosi lakana. Itseasiassa isoäiti

Nyt on pakko toimia!

Kuva
Tänään Helsingissä järjestettiin ilmastomarssi - nyt on pakko toimia. En valitettavasti päässyt itse osallistumaan, sillä rahaa junalippuihin ei ollut ja liian myöhään hoksasin paikkakunnan ilmaiskyydit. Ehtivät täyttyä, mutta toisaalta hienoa, että niin moni osallistui, että kyytiin oli jonoa. Kun tapahtuman kuvia katselee, oli osallistujia oikeasti valtavasti! Ihana huomata, miten monelle tämä asia on tärkeä. Nettien keskustelupalstat ja liian monen lähipiiriin kuuluvan kommenteista on tullut kuvaa, ettei kiinnosta. Kaikki ilmastomarssille osallistuneet eivät voi olla kaupungeissa asuvia ituhippejä, cityvihreitä ja maailmanparantajahörhöjä, mukaan mahtuu valtava määrä "aivan tavallisia" tallaajia, joiden ekoteko on tähän asti ollut ehkä valita kotimainen ulkomaisen sijaan, jättää muovipussi kerran kauppaan tai "kyllähän mää vihreitä arvoja kannatan, mut silleen arjessa ei ole ollut aikaa". Eli samanlaisia sitten-joskus-kyllähänminämutta-ihmisiä, kuten itsekin.

Shame!

Kuva
Yksi kirjoitus takana ja vasta toinen työn alla ja jo nyt tuntuu paitsi paskalta, myös tekopyhältä kirjoittaa koko blogia tästä aiheesta. Olen kuluneiden parin päivän aikana liittynyt useampaan fb:n ekologiseen ja eettisempään elämään tähtäävään ryhmään, lukenut lukemattomat määrät blogipostauksia, töissä vääntänyt Vihreä Lippu-asioita ja etsinyt sekä töissä, että vapaalla valtavia määriä tietoa. Oppinut olen, etten osaa, muut tekee paremmin ja oikein ja tosissaan ja olen vain aivan surkea ihmisperse, jonka syytä koko maapallon tuhoutuminen on. Piste. (Ja kaikilla the oikeilla ja vakavastiotettavilla ekoihmisillä on keltainen sadetakki ja värikkäät villapaidat, itsellänihän on mustaa mustalla, enkä osaa tehdä hipsterinutturaa. Koska on sekin vaan niin väärin). Eilen yritin tehdä omaa pyykkietikkaa. Pohdin jo mielessäni, miten tämän postauksen otsikko olisi "Koko koti tuoksuu salmiakilta" tms tosi ällön tekopirteää (ostolakon hengessä pyykkietikan eteerinen öljy siis kor

Blogin ja kirjoittajan esittely

Kuva
Ilmastoraportin julkaisun jälkeen keskustelu aiheesta on käynyt kuumana ja saipa se itsenikin pohtimaan omia tapojani ja tottumuksiani. Väitän olevani monella mittapuulla keskivertotavis, joka kokee olevansa tiedostava, lajittelee roskat, osaa käyttää kirpputoreja ja tietää, ettei kaikkea haluamaansa tarvitse ostaa ja mitä kaikkea pitäisi tehdä. Kuitenkin ajan autolla, vegaanius tai edes puhdas kasvissyönti ovat hiljalleen jääneet, vaikka ne vielä muutama vuosi sitten olivat itselleni tärkeitä ja ulkomaillakin olisi joskus kiva käydä. Enkä edes lukenut ilmastoraporttia, kunhan selasin tiivistelmiä ja osallistuin keskusteluun. Jo elokuussa heräsin siihen, miten paljon rahaa itselläni menee pieniin heräteostoksiin ja ulkona syömiseen sekä siihen, miten huonosti rahaa kertyy säästöön vaikka olen vakituisessa työssä. Matalapalkka-alalla, mutta kahden aikuisen taloudessa kuitenkin. Syyskuussa aloitinkin hyvin kevyen ostolakon. Mitään uutta tavaraa ei saa ostaa, ellei nyt ole välttä