Neljännesvuosi katsaus ja analyysiä omien kulutustottumusten muutoksista

Olen jälleen kipeänä. Tai varmaan kyse on jatkumosta ja perjantaina töihin meno ja treenit (balettia melkein vuoden tauon jälkeen, rakkautta!) kostautui lauantaiyönä. Kaikki oleminen tuntuu pahalta, mutta koen nyt viikon kestäneestä laiskottelusta (okei, pamauttakaa joku päähäni, ettei sairaana kotona makoilu ole laiskottelua vaan itsestä huolehtimista) aivan kamalaa huonoa omatuntoa. Oikeasti, yksi niistä asioista, joita kaipaan lapsuudesta, oli se, että joku toinen teki päätöksen, koska on tarpeeksi kipeä lepäämään ja koska voi taas palata töihin kouluun. Ja nyt koen huonoa omaatuntoa siitä, etten kykene olemaan aikuinen ja kantamaan edes näin pienestä asiasta vastuuta.

Ostolakkoa on nyt takana kolme kokonaista kuukautta ja ehkä puolikkaan rippeet, jos lokakuun loppu ja nämä helmikuun muutama päivä lasketaan. Ajattelinkin tässä käyttää laiskotteluni edes jotenkin hyväksi ja pohtia, onko tämä neljäsosa vuosi muuttanut oleellisesti suhtautumistani rahaan, ostokäyttäytymiseen, tavaraan ja muuhun sellaiseen. Kertauksena vielä taustoista eli kevät ja kesä 2018 ovat olleet kuluttajaelämäni kannalta ehdottomasti epäeettisimmät ja heikoimmat. Kersakulutus ja rahan ajattelematon (mutta mielessä muka niin perustelu) käyttö johtivat aika tiukkaankin eloon, kun perheen toiselle koiralle tuli vielä pari kalliimpaa eläinlääkärikäyntiä ja elokuun lopulla sekä syyskuussa sallin itseni kuluttaa rahaa häät tekosyynä. "Kannattaa vuos aikaisemmin jo aloittaa krääsän keruu, jakaantuu kulutus tasaisemmin ja ei ole tiukkaa sitten ens elokuussa".

Kolme kuukautta on riittänyt siihe, että en voi tuon aikaisille ajatuksilleni todeta, kuin:



Häät ja niiden ekologisuus tai vastaavat ansaitsevat oman postauksensa joskus tulevaisuudessa. Nyt todettakoon, että moni tuolloin hankittu tavara tai vastaava ei ehkä vastaa oikeasti omia käsityksiäni koristeista tai tarpeista vaikka vakaasti niin ostaessani uskoinkin. Elin jonkinlaisessa kuplassa, häät olivat hyvä tekosyy sulkea oikeat ongelmat päästä ja tämä vielä yhdistettynä persoonaan, jossa kaikki pitää toteuttaa heti, täysillä ja täydellisesti johti sitten kulutushysteeriseen lopputulokseen. Typerää, turhaa ja kuitenkin tuntuu aika tyypilliseltä meidän yhteiskunnassamme. Parempi ratkaisu olisi ehdottomasti jo tuolloin aloittaa tavoitteellinen säästäminen.

Voisi siis sanoa, että ainakin itsetuntemus, rahan hallittu käyttäminen sekä tavaroiden arvostaminen ovat jo nyt lisääntyneet. Olen oppinut paremmin tuntemaan, mistä pidän, millaisilla asioilla haluan ympäröidä itseäni ja mitä oikeasti tarvitsen. Olen kokenut pahoja tavara-ahdistuksia ja voisi sanoa, että tiedostan kulutusyhteiskunnassa elämisen vahvemmin ja sen, miten siihen kasvaminen vaikuttaa alitajuisesti erilaisiin tapoihimme kuluttaa ja olla. Koenkin, että aatemaailmani on muuttunut yhä minimalistisemmaksi kaiken tämän seurauksena ja etten enää koe halua omistaa ja ympäröidä itseäni tavaralla. Tämä on oikeasti iso muutos, sillä läpi teinivuosien ihan viime hetkiin asti olen määritellyt itseäni erilaisten tavaroiden, ulkoisen habituksen ja omistussuhteiden kautta. Ideologioita ja kuulumista alternative skeneen on kuulunutkin tuoda esille erilaisten ulkoisten tekijöiden kautta ja omilleen muuton jälkeen se, miltä asunto ja omakotitalon myötä myös piha näyttävät, ovat olleet oleellisia tekijöitä identiteetin rakentumiselle. Nyt osaan suhtautua siihen kaikkeen kevyemmin ja kärsivällisemmin ja tärkeimpänä, tiedostan, ettei minkään tavaran hankinta tee itsestäni erilaista tai muokkaa minua toiseksi ihmiseksi. Mielikuvia voi myydä ja ostaa, mutta ei toteuttaa noin yksioikoisesti. Jälleen näitä pieniä itsestään selvyyksiä, jotka kuitenkin vasta nyt osaan oikeasti ymmärtää. Aina Joskus on vähän tyhmä olo.

Joulun välipäivinä, kun tekemistä ei juurikaan tuntunut olevan, vietin paljon aikaa yksikseni ja luin erilaisia blogeja paljon, huomasin ostolakon olevan haastavinta. Tylsyys ja kulutusmyönteinen viraalikeskustelu siis ovat aika tehokkaita mukatarpeen herättäjiä. Olin jo vähällä sortua vaatteiden kimppatilaukseenkin, mutta onneksi olin liian hidas ja jäi sekin mekko kauppaan. Kun sitten normaali arki ja treenit jatkuivat, tarpeen tunteet heikkenivät tai katosivat. Törmään edelleen ajoittain johonkin, mikä herättää hetkellisen omistamisen halun, mutta tilanteesta poistuminen saa tunteen heti katoamaan. Eli edelleen se pieni materialisti itsessäni asuu, mutta sen rooli on yhä pienempi. Ja kun vaatteiden määrä on ehkä 1/3 alkuperäisestä, ei huoltoon tai pukeutumiseen oikeasti mene enää paljoa aikaa. Aamut ovat erityisesti helpottuneet, kun asun voi vain poimia kaapista, eikä tarvitse jäädä pohtimaan, mitä pukisi. Määrää voisi edelleen vähentää, mutta sen annan varmaan tapahtua nyt luonnollisen poistumisen kautta vain kesävaatteet käyn sen sesongin aikana lävitse. En enää ole myöskään kiintynyt ajatukseen, mitä tai miten kuvittelen eri tavaroiden vaikuttavan itseeni. Olen pitkään säilyttänyt monia sitten-kun tavaroita tai hutiostoksia, joita en jostain käsittämättömästä syystä ole palauttanut heti, koska hei! ehkä kuitenkin nämä kengät muuttuvat sopiviksi tai tykästynkin vohvelien tekemiseen ja jotain muuta turhaa ja typerää. Vain muutamia sitten-kun tavaroita olen säästänyt, mutta nyt ne ovat pienessä laatikossa siististi odottamassa aikaa, jolloin niitä tarvitaan. Koska niihin liittyviä haaveita on edelleen ja silloin vastaavat tulisi kuitenkin ostaa, on turhaa niitä nyt alkaa hävittämään. Jos ne nelikymppisinä ovat edelleen koskematta, tiedän voivani heittää haaveet nurkkaan ja nämäkin lahjoittaa.

Miten niin kuvituskuvaa?

Vielä loka-marraskuussa ajattelin, ettei ostolakosta varsinaista hyötyä ole talouden kannalta vaikka sitäkin hehkutettiin joka suunnalla. Yritin laskea tuskaisena budjetteja, ahdistuin isoista pakollisista menoista ja joulukuun lahjoista - ei tästä voi kunnialla selvitä. Kolme kuukautta myöhemmin voin sanoa, että kyllä tästä myös taloudellisesti hyötyä on. Olen saanut säästöön +987,56€. Kun lähtökohtana oli +/-0 tilit, lastentarhanopettajan palkka ja luottokorttivelkaa, voin olla mielestäni jo nyt ihan tyytyväinen. Koko luottokorttivelan maksoin pois kahdessa kuukaudessa ja nyt harkitsen, laitanko siitä säästyneen summan suoraan säästöön vai lyhennänkö autolainaa tai asuntolainaa lumipallo-maksusuunnitelman mukaan. Autolainassa korot olisivat suurimmat ja näin hyödyt selkeimmät, mutta toisaalta jos harkinnassa on vakavasti autosta luopuminen, ei tämä ehkä ole niin järkevää.

Yksityisellä lastentarhanopettajan palkka on TESin mukaan ilman lisiä 2163,52€ / kk, josta vielä lähtee verot ja muut maksut, käteen jäävä osuus on siis melkoisen pieni korkeakoulutetuksi. (Kyllä, kyllä, jokainen valitsee itse alansa, eikä yhteiskunnallisilla oloilla tai rakenteilla ole enää mitään tekemistä sillä, mille aloille ihminen ajautuu ja jokainen on oman onnensa seppä / sarkasmi varoitus ). Meillä on koko organisaatiossa hieman TESiä korkeammat palkat, mutta ero on silti kymppien, ei satasten luokkaa, eikä valitettavasti alalla juurikaan ole mahdollisuuksia saada henkilökohtaisia lisiä vaikka pätevistä opettajista onkin pulaa. Olen kerran saanut neuvoteltua yhteen työpaikkaan huomattavan lisän, mutta valitettavasti työ muuten oli sellainen yhdessä elämäntilanteen kanssa, että itseni piti asettaa terveys ja oma perheeni etusijalle palkkaan nähden ja lähteä. Rahahan ei sinällään ole itseisrvo, mutta se mahdollistaa monia asioita, luo turvaa ja onhan sitä helpompaa tehdä eettisempiä päätöksiä, kun jokaista senttiä ei tarvitse laskea. Itse elän kahden aikuisen taloudessa, joten tilanne on moniin muihin nähden helppo, mutta pakko on silti monissa asioissa tinkiä. Ostaisin esimerkiksi mielelläni luomu-ruokaa, mutta kun jo perunan tai porkkanan kilohinnassa alkaa olla oleellisia eroja, pitää tehdä valintoja kukkaroedellä. Mutta tämä menee kaikkiaan ohi aiheen ja vaikka asia on mielenkiintoinen ja ehdottomasti sellainen, josta tulisi enemmän keskustella, jätän sen toiseen kertaan. Nyt tyydyn toteamaan, että myös suhteessa palkkatasoon olen varsin tyytyväinen säästöihini.

Olen myös aloittanut sijoittamisen viimeisimmästä palkasta. Tai joskus opiskelijaikoina perustin Nordnettiin tilin ja jätin sen silloin pitkälti siihen. Silloin ei ollut yhtään ylimääräistä rahaa ja tähän asti olen kuvitellut, ettei ole työelämässäkään, koska huonot kulutustottumukset. Sijoittamisen kultaisena sääntönä voidaan pitää, että niihin laitetaan vain se raha, josta on valmis luopumaan lopullisesti.  Kyse ei siis ole varsinaisesti säästämisestä vaan enemminkin pelaamisesta, jossa taidolla ja tuurilla voi korkoa korolle-ilmiöllä saada tuottoa hyvinkin, kunhan muistaa hajauttaa ja kärsivällisyyttä riittää pitkän aikavälin tavoitteille, mutta aina on myös riskinä menettää rahansa. Itse olen laiska sijoittaja, jonka mielenkiinto ei riitä kovinkaan pitkälle asioita selvittämään, joten ulkoistin sijoituspäätöksen niitä jo pidempään tehneelle avopuolisolleni (hyi, miten epäfeministinen heikkonainen olenkaan) ja asetin vain ehdoksi eettisen sijoittamisen ja suhteellisen luotettavan eli käytännössä matalan riskin, mutta myös matalan voiton sijoituksen. Aloitin vaivaisella 15€ sillä isompaa summaa en vielä ruokarahasta ole valmis tinkimään, mutta hyvä se on vaikka vain pienestä aloittaa. Mies etsi muutaman vaihtoehdon, tutkin hetken tietoja ja kyselin tarkennuksia ja päädyin sitten johonkin, en enää muista mihin. Hups. Mutta näillä pienilläkin askelilla tulee aina opittua uutta ja vuoden päästä olen tiedoissa ja taidoissa jo aivan toista luokkaa.


Tämä irralliselta tuntuva tarina on myös hyvin oleellinen muutos omassa suhteessani rahaan. Isäni on läpi lapsuuteni hokenut, miten ei anna arvoa itse rahalle vaan sille, mitä sillä voi saada. Niin rakas, kuin isäni onkin, olen nyt alkanut kyseenalaistaa tätä ennen itsekin ohjenuorana pitämääni lausetta. YOLO ja rahat palamaan sopii ehkä kotona asuvalle ja itseään etsivälle teinille, mutta itse kaipaan edes pienen puskurin ja säästöjen tuomaa turvaa sekä sen suomaa joustoa elämässäni. Toki tässä olen kiitollinen etuoikeutetusta asemastani, jossa itselläni on mahdollisuus tehdä tämän kaltaisia päätöksiä ja suunnitelmia. Kaikilla ei näin ole. Ja koska rahaa ei myöskään pala enää tavaraan ja kuluttamiseen kuluttamisen takia, johon lasken myös ulkonasyömiset ja vastaavat, säästyy rahaa elämyksiin ja siihen elämiseen enemmän. Tietysti ravintolaillallinen tai leffakäynti silloin tällöin on virkistävä ja itselleni kerran kuussa hieronta parantaa oikeasti hyvinvointia paljon, mutta jos näitä ei sen enempää pohdi, saa niihinkin isoja summia palamaan lyhyessäkin ajassa ihan huomaamatta. Hyvä siis ainakin pysähtyä pohtimaan asiaa ja tehdä valintoja sen pohjalta, mitä itse haluaa. Tällä hetkellä priorisoin säästämisen monessa asiassa edelle, sillä ne häät ovat elokuussa tulossa ja haluan esimerkiksi ruokaan pystyä panostamaan. Samoin vanhan talon omistajana haluan säästää rahaa remontteihin, jotka pidentävät talon käyttöikää, mutta tekevät siitä myös ekologisesti kestävämmän.

Itselläni on lähtenyt hävikkiruokakokeilun jälkeen ruokalaskut nousemaan aika tuntuvastikin. Tähän on tarkoitus saada hieman muutosta sillä sinne mahtuu paljon typeriä turhuuksia (ei enää ikinä hamppuöljyä), mutta positiivistakin näen asiassa. Olen aina ollut erittäin nirso, siis ihan naurettavuuten asti, ja epämiellyttävä koostumus tai haju ruuassa on voinut helpostikin johtaa oksentamiseen ja syömättömyyteen. Näin ollen kotona olen yleensä kokkaillut mahdollisimman turvallisia ruokia, joista varmasti pidän. Hiljalleen muovin välttely ja bulkkiostokset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että peruna-porkkana linja alkaa kyllästyttää ja olen kokeillut vähän sitä sun tätä kasvista, harjoitellut laittamaan niitä maukkaasti ja löytänyt uusia suosikkeja. Ehdottoman positiivista! Samoin olen uskaltanut hiljalleen laajentaa ruokakokeiluja muillekin osa-alueille ja innostunut uusista tuotteista. Iso kiitos Vegaanihaasteelle. Vaikka kaikki tuleekin syötyä, esimerkiksi pienetkin määrät uusia kuiva-aineita vievät aluksi paljon rahaa. Joten nyt voisi taas alkaa hillitä itseään ja keskittyä yksinkertaistamaan ostoksia sekä kuluttamaan jo hankittuja aineksia.

En tiedä, onko tällä pitkällä sepustuksella punaista lankaa muuta, kuin omassa mielessäni. Kuitenkin koen saaneeni ostolakosta paljon positiivisia asioita, itsetuntemukseni on kasvanut ja varmaan olen ihmisenäkin hieman muuttunut. Arvostan jo omistamiani asioita ja tavaraa paljon aiempaa enemmän ja pohdin myös niiden taustoja paljon enemmän, kaupassa kiinnitän ruokaostoksilla enemmän huomiota tuotteen hiilijalanjälkeen, kotimaisuuteen, mutta myös makuun ja ravintoaineksiin ja suhteeni rahaan on kääntynyt lähes ympäri. Näin siis tiivistetysti. Pitkän itsereflektiopostauksen päätteeksi sain myös monia ideoita, joista haluan Teille vielä kirjoittaa, mutta luulen palaavani niihin jahka pää ja kroppa toimivat paremmin, tulee ainakin selkeämpää tekstiä.

Saitteko mitään järjellistä irti tekstistä? Entä oletteko itse huomanneet omien tottumustenne muuttuneen vanhasta jonkin asian seurauksena?

<3 Mari



Kommentit