Yksityisautoilu ja ilmastoahdistus

Ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana. Ensialkuun en juurikaan autoillut, mutta noin vuoden päästä isoisäni vaihtoi autoa ja lahjoitti vanhan autonsa minulle. Hyvä siinä mielessä, että ajovarmuus kasvoi ja myöhemmin välivuotena sain töitä pidemmän matkan päästä ja sen verran syrjästä, etten olisi mitenkään muuten päässyt vuorotöihini. Ensimmäisenä opiskeluvuotena pidin vielä autoa omassa käytössäni. Kumppani asui kauempana ja jälleen julkisten saavuttamattomissa, joten olihan se silloin tällöin kiva nähdä. Valmistuttuaan hän muutti perässäni Espooseen ja itse luovuin tuolloin autosta. Asuimme lähellä opiskelupaikkaani ja vaikka töihin kesäisin olikin matkaa, taitoin sen kiltisti julkisilla. Myöhemmin siirryttyäni LTO:n hommiin, pystyin vaikka kävelemään töihin. Kätevää. Tuolloin rakensin ensimmäisiä kertoja omaa imagoani ja minäkuvaa eettisen kuluttamisen ja julkisilla kulkijan rooliin, myös hippilukion (Steiner) käyneelle ekologiset valinnat olivat osa minuutta. Kuitenkin voin myöntää olleeni kovin naivi ja tietämätön monissa asioissa ja jälkikäteen huomaan myös opiskeluympäristön vaikuttaneen esimerkiksi silloiseen tyyliini ja sen mukaiseen kuluttamiseen paljon.

Valmistuin 2016 talvella ja muutimme samana päivänä takaisin Turun seudulle. Silloinen asunto ja työpaikka olivat melkein naapurissa, joten kävellen tai pyörällä hoituivat kaikki matkat helposti. Omakotitalon ostimme 2017 ja vaikka yhtenä kriteerinämme olivat hyvät julkisten kulkuyhteydet, aika nopeasti tuli huomattua teorian ja käytännön olevan toista. Reittioppaan mukaan busseja kulki paljon ja moneen suuntaan, töihin kulkemisen piti olla vaivatonta. Käytännössä varasin joka aamu 1,5h töihin ehtimiseen ja olin vuorotellen töissä viime tipassa (juosten osan matkaa henki kurkussa) tai melkein tunnin etuajassa - linjojen arvioidut ajat eivät pitäneet lainkaan paikkaansa. Kotimatkaan meni samaten puolesta tunnista (jos pääsin jo kahdeltatoista) yli kahteen tuntiin ruuhkista ja vuorojen yhteen osumisesta riippuen. Kahteen ensimmäiseen työvuoroon ei myöskään kulkenut lainkaan julkisia (6:20, 7:00) vaan olin miehen työajojen varassa. Pyörämatka oli myös omalle kunnolleni liikaa, kokeilin muutamana vapaapäivänä, mutta menomatka ylämäkeen ja siksakkia oli vain liikaa. Tähän yhdistettynä illat remontissa ja sukulaisissa suihkussa käyden, olin aivan poikki ja isän avustuksella lopulta päädyin ostamaan auton.

Vertailimme omaa budjettiani sekä autojen päästöjä ja kulutusta, mutta voin heti myöntää, etten paljoa ymmärtänyt, eikä voimia vertailuunkaan paljoa ollut. Pihaan ilmestyi pieni ja söpö Fiat 500. Se helpotti ja helpottaa edelleen arkea todella paljon, mutta viime syksystä asti olen kokenut sen omistamisesta erittäin huonoa omaatuntoa. Joulukuussa laitoin muutamaan autoja ostavaan liikkeeseen tarjouspyyntöä myymisen suhteen - vain yksi vastasi. Saisin autosta vähemmän, mitä itselläni on siitä velkaa jäljellä, joten jokainen ymmärtää, ettei se taloudellisesti ole mahdollista. Luulen, että parhaillaan autoista on ylitarjontaa sekä ilmastoahdistuksen, että autoilua kallistavien suunnitelmien vuoksi. Ja kun auto kerran on, valitettavasti se on halvempi ja helpompi, mitä bussikortin lataus - pyöräni renkaat hajosivat muutossa ja senkin korjaus siis vaatisi rahaa. Haaveilen edelleen sähköpyörästä ja autosta luopumisesta, mutta niitä odotellessa olen laatinut muutaman säännön:

1. Ei turhia ajoja. Vain työ- ja treenimatkat, muut menot pyritään yhdistämään näihin. Esim. kauppareissut, kyläilyt.
2. Auto jätetään treeneihin mennessä kauemmas. Näin vältän kaupunkiajoa ja saan samalla edes vähän hyötyliikuntaa. Olen myös vähentänyt yksittäisiä treenikertoja ja yritän vetää mahdollisimman monta tuntia putkeen, kun menen studiolle. Kotitreenejä lisää.
3. Tietoinen harjoittelu yhä vähempään bensan kulutukseen. Keskityn jokaiseen tilanteeseen ja analysoin omaa ajoani aktiivisesti, ruuhkien välttely omaa aikataulua suunnittelemalla. Auton keskikulutuslaskuri on tässä hyvä. Laskee pitkällä tähtäimellä ja sen hetkistä kulutusta.

Suunnitelmissa myös laskea, jos ensikuussa olisi varaa ladata bussikortti auton rinnalle ja pyrkiä suurimman osan työmatkoista kulkemaan julkisilla. Bussikortti maksaa n. 50€ ja bensarahaa varaan kuukauteen 100€, joten puolet kuukauden kulutuksesta pitäisi saada pois, jotta tämä olisi oman talouteni kannalta mahdollista. Syksyllä mies on vaihtamassa omaa autoaan kaasuautoon, samalla katsomme, jos oma autoni kelpaisi samassa vaihdossa liikkeelle. Elokuun jälkeen itseni pitäisi myös saada enemmän rahaa säästöön, joten toisena vaihtoehtona on säästää rahaa sähköpyörään ja pitää auto hätäpäivien varana (tiedätte ne kerran kuukauteen, kun aamulla ennen töitä on käytävä viemässä tavaraa, kesken työpäivän on lääkäri ja illalla vielä koiran rokotus ja kauppareissu). En tiedä. Asia oikeasti ahdistaa ja paljon. Tiedän, että pienetkin muutokset ovat hyvistä ja vegeruokavaliolla pienennän paljon omaa hiilijalanjälkeäni, mutta yksityisautoilu on silti iso saastuttaja. Omasta kokemuksestani olen myös huomannut, miten sen ehdoilla suunniteltu infrastruktuuri vaikeuttaa kestävämpien valintojen (huonot julkiset yhteydet, huonot kevyenliikenteen väylät) toteutumista. Kurati.

<3 Mari