Kengän koputtaja, naskalin naputtaja / Tästä pelistä pois
Tässä näppärä vinkki, miten päästä nopeasti eroon ylimääräisestä rahasta ostolakon aikana, tukea yritystoimintaa ja pelastaa maailma - korjauta vanha vaatteesi. Kukaan ei ole voinut elää elämäänsä niin pimennossa, ettei olisi tietoinen halpatuotantovaatteiden ongelmista. Aiheesta on keskusteltu mielestäni koko nuoruuteni ja ajoittain asia nousee uudelleen pinnalle. Nuoruudessani (voinko sanoa niin? Tai oikeammin, haluanko edes vielä leimata itseäni vanhaksi?) ensimmäinen isompi keskustelua herättänyt tapaus oli Rana Plaza-tehtaan romahdus, mutta myös ajoittaiset ketjujen imagon kohotusyritykset saavat asian taas esille. Ja nyt tietysti ilmastoraportti, joka nosti epäinhimillisten työolojen lisäksi valokeilaan vaateteollisuuden ympäristöongelmat. Halvalla vaatteella on kallis hinta, mutta ihan rehellisesti harva sitä ajattelee aktiivisesti arjessa. Uutisten yhteydessä voivotellaan, ehkä katsotaan vähän omaa vaatekaappia läpi ja laitetaan muutamat Made in kolmasmaailma-vaatteet kierrätykseen (jossa ne sitten aiheuttavat lisää ongelmia, kuten vaikeuttamalla paikallisen vaateteollisuuden kehittymistä, eikä suurinta osaa nykyvaatteista edes pysty uusiokäyttämään, koska elastaani) ja sitten tilataan yksi uusi vaate, joka on suunniteltu kotimaassa, mutta valmistusmaa jää ehkä vähän hämäräksi. Omatunto on puhdistettu ja elämä voi jatkua.Onhan niitä omiakin ongelmia, eettinen vaate on kallista ja arki kuluttavaa. Eikä kiireisessä arjessa ole aikaa mitään kirpputoreja kierrellä tai tapella fb-kirppiksillä.
Olen itse ainakin sortunut tähän. Teininä ja opiskelijana rakastin kirppiksiä, pohdin eettisiä kysymyksiä paljon enemmän ja vaikka samalla tuli käytyä myös niissä perus ketjuliikkeissä, väitän eläneeni tältä osin silti eettisemmin, mitä niin kiireisenä palkkatyöläisenä. Kun talvi lopulta saapui tännekin ja oli aika kaivaa talvikenkiä esille, olivat kahdet niistä erittäin huonossa hapessa. Ja aika epäsiistejäkin, olin tainnut ainakin toisia käyttää rakennustyömaalla vuosi sitten ja toiset kai kärsineet jonain loskaisena viikkona töissä. Hupsis. Näin hyvin arvostamme vaatteitamme oikeasti tänäpäivänä - ovathan ne halvalla korvattavissa. Toki olisin helposti pärjännyt muilla talvikengilläni ja neljä paria on aika liioiteltu määrä yhden hengen tarpeisiin. Ja ostolakkokin olisi sopivasti ensi talveksi loppunut, jolloin olisin voinut sitten hakea uudet mieluisat kengät. En kuitenkaan halunnut toimia näin. Molemmat kärsineet parit ovat olleet itselläni kauan, toiset mielestäni mahdollisesti jopa yläasteelta, mutta ainakin lukiosta. Se on oikeasti pitkä aika kengille. Molemmat parit ovat silmiini mieluisia, malliltaan ajattomia ja käytössä mukavia. Epätodennäköistä, että vastaavia edes löytäisin. Joten suutarille.
Korkolaput menevät omassa käytössäni säännöllisesti rikki, samoin vetoketjut ovat haparoita omiin käsiini. Niitä olen melkoisen vakituisesti korjauttanut Myllyn suutarilla, sillä sinne on omien menojeni mukaan helppo poiketa, eikä tarvitse keskustaan kulkea. Erittäin kärsinyttä paria hävetti valtavasti jättää ja vakuuttelin moneen kertaan, että kaiken tarvittavan saa tehdä, en ole edes varma, mikä kaikki kengissä on rikki. Olin valmistautunut odottamaan ainakin seuraavaan päivään, sillä kello oli jo paljon, mutta sainkin jo samana iltana soiton, jossa kenkien kerrottiin valmistuneen. Hakiessani niitä sain pitkän selostuksen vähän pahoitellenkin kerrottuna, mitä kaikkea niille oli tehty alkaen ihan kunnollisesta pesemisestä ja päättyen melkein kaiken mahdollisen vaihtamiseen ja korjaamiseen. Nauhat ovat alkuperäiset. Mutta tuli niistä nätit ja jalkaan jo muotoutuneilla kengillä on mukava kävellä. En tajunnut ennen-kuvaa ottaa, mutta voitte kuvitella, miltä alkuun roskakoriuhan alla olevat kengät voisivat näyttää, ensimmäisistä kuvista vähän osviittaa.
Kaikkiaan molempien kenkien korjaus maksoi 100€. Todellinen hinta olisi ollut korkeampi, mutta sain alennusta. Oletan monen valittaneen korkeita hintoja, sillä edelleenkin molemmat paikalla olleet työntekijät vaikuttivat häpeileviltä ja kokivat tarpeelliseksi selittää hintarakennetta. Kyllä, 100€ on paljon rahaa ja varmaan puolella olisin saanut kahdet halpatuotantokengät, jotka olisivat tämän talven kestäneet. Mutta kun tuohon hintaan laskee ihan alkuun palkan työstä, suhteuttaa sen kenkien kuntoon sekä huomioi, miten paljon ekologisempaa vanhojen tuotteiden korjaus on suhteessa uusien hankkimiseen, on hinta mielestäni vähintäänkin kohtuullinen. Ja oikeasti muistin taas, miten rakastan varsinkin vanhempia näistä kengistä. Jos muistan itsekin huoltaa kenkäni ja vähän kunnioittaa niitä, kestävät ne ennen seuraavaa suutarikäyntiä toivottavasti taas useamman vuoden. Pitkässä tähtäimessä siis vanhojen käyttö tulee halvemmaksi, kuin uusien ostaminen. Itse olen erittäin tyytyväinen.
Korjautatteko itse koskaan rikkimenneitä tavaroitanne?
Olen itse ainakin sortunut tähän. Teininä ja opiskelijana rakastin kirppiksiä, pohdin eettisiä kysymyksiä paljon enemmän ja vaikka samalla tuli käytyä myös niissä perus ketjuliikkeissä, väitän eläneeni tältä osin silti eettisemmin, mitä niin kiireisenä palkkatyöläisenä. Kun talvi lopulta saapui tännekin ja oli aika kaivaa talvikenkiä esille, olivat kahdet niistä erittäin huonossa hapessa. Ja aika epäsiistejäkin, olin tainnut ainakin toisia käyttää rakennustyömaalla vuosi sitten ja toiset kai kärsineet jonain loskaisena viikkona töissä. Hupsis. Näin hyvin arvostamme vaatteitamme oikeasti tänäpäivänä - ovathan ne halvalla korvattavissa. Toki olisin helposti pärjännyt muilla talvikengilläni ja neljä paria on aika liioiteltu määrä yhden hengen tarpeisiin. Ja ostolakkokin olisi sopivasti ensi talveksi loppunut, jolloin olisin voinut sitten hakea uudet mieluisat kengät. En kuitenkaan halunnut toimia näin. Molemmat kärsineet parit ovat olleet itselläni kauan, toiset mielestäni mahdollisesti jopa yläasteelta, mutta ainakin lukiosta. Se on oikeasti pitkä aika kengille. Molemmat parit ovat silmiini mieluisia, malliltaan ajattomia ja käytössä mukavia. Epätodennäköistä, että vastaavia edes löytäisin. Joten suutarille.
Korkolaput menevät omassa käytössäni säännöllisesti rikki, samoin vetoketjut ovat haparoita omiin käsiini. Niitä olen melkoisen vakituisesti korjauttanut Myllyn suutarilla, sillä sinne on omien menojeni mukaan helppo poiketa, eikä tarvitse keskustaan kulkea. Erittäin kärsinyttä paria hävetti valtavasti jättää ja vakuuttelin moneen kertaan, että kaiken tarvittavan saa tehdä, en ole edes varma, mikä kaikki kengissä on rikki. Olin valmistautunut odottamaan ainakin seuraavaan päivään, sillä kello oli jo paljon, mutta sainkin jo samana iltana soiton, jossa kenkien kerrottiin valmistuneen. Hakiessani niitä sain pitkän selostuksen vähän pahoitellenkin kerrottuna, mitä kaikkea niille oli tehty alkaen ihan kunnollisesta pesemisestä ja päättyen melkein kaiken mahdollisen vaihtamiseen ja korjaamiseen. Nauhat ovat alkuperäiset. Mutta tuli niistä nätit ja jalkaan jo muotoutuneilla kengillä on mukava kävellä. En tajunnut ennen-kuvaa ottaa, mutta voitte kuvitella, miltä alkuun roskakoriuhan alla olevat kengät voisivat näyttää, ensimmäisistä kuvista vähän osviittaa.
Kaikkiaan molempien kenkien korjaus maksoi 100€. Todellinen hinta olisi ollut korkeampi, mutta sain alennusta. Oletan monen valittaneen korkeita hintoja, sillä edelleenkin molemmat paikalla olleet työntekijät vaikuttivat häpeileviltä ja kokivat tarpeelliseksi selittää hintarakennetta. Kyllä, 100€ on paljon rahaa ja varmaan puolella olisin saanut kahdet halpatuotantokengät, jotka olisivat tämän talven kestäneet. Mutta kun tuohon hintaan laskee ihan alkuun palkan työstä, suhteuttaa sen kenkien kuntoon sekä huomioi, miten paljon ekologisempaa vanhojen tuotteiden korjaus on suhteessa uusien hankkimiseen, on hinta mielestäni vähintäänkin kohtuullinen. Ja oikeasti muistin taas, miten rakastan varsinkin vanhempia näistä kengistä. Jos muistan itsekin huoltaa kenkäni ja vähän kunnioittaa niitä, kestävät ne ennen seuraavaa suutarikäyntiä toivottavasti taas useamman vuoden. Pitkässä tähtäimessä siis vanhojen käyttö tulee halvemmaksi, kuin uusien ostaminen. Itse olen erittäin tyytyväinen.
Korjautatteko itse koskaan rikkimenneitä tavaroitanne?
Kyllä korjautan vaatteita tarvittaessa. Vetskareita on vaihdeltu ja vaatteita lyhennetty tms sopivaksi. Kannatan lämpimästi! Kenkiä olen kyllä myös joskus muistaakseni korjauttanut. Hyvät kengät kun löytää, niin todellakin ne kannattaa korjauttaa. Itse olen äärilaiska huolehtimaan mistään kenkien huoltamisesta, mutta esimerkiksi jos joskus ostaisi kunnolliset vaelluskengät, niin niitä kyllä kannattaa huoltaa ja korjauttaa. Opettajani sanoi, että hänellä on edelleen käytössä 20v vanhat nahkakengät, joita säännöllisessti rasvaa. Ja ovat ihan parhaat kengät!
VastaaPoistaHuh, 20-vuotta on pitkä aika. Erittäin kunnioitettava saavutus. Mutta huolletut kengät kyllä paranevat iän myötä. <3
PoistaItselläni on muuten tallessa 14-vuotiaana hommatut vaelluskengät ja hyvässä kunnossa. Osittain kyllä, koska eivät ole kovin kauniit ja jäänees vähälle käytölle vaelluksien ulkopuolella. Oikeastihan ne olisivat talvella juuri täydelliset kengät töihin - kestäisivät loskat ja lumet, tukevat metsäretkillä ja lämpimät. Mutta kun täytyy vain olla niin pinnallinen vielä.
Mahtavaa, miten paljon olet huollattanut vaatteitasi. Itse pitäisi ylettää vielä vaatteiden puolelle ja joko itse opetella kunnolla ompelemaan tai hyödyntää myös ompelijoiden palveluja, saisi monesta vaatteesta aivan uuden ja paremmin istuvan.