Tammikuun vegaanihaaste
Olen nyt ollut kaksi päivää kotona nukkumassa kuumetta pois ja koen valtaisan huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan koneella tätä. Kotona. Kääriytyneenä vilttiin. Teetä juoden. Mutta kun eihän sitä saikulla saisi, kuin maata sängyssä ja voida huonosti. Koska muutenhan olisi työkykyinen ja on vain laiskuutta oleskella kotona. Koska kaikkihan haluavat kuumeisen ja puolikuntoisen opettajan kaitsemaan lapsiaan. Ei ole aina helppoa olla kaikesta syyllistyvä idiootti, joten takaisin alkuperäiseen aiheeseen.
Kerroin ottaneeni osaa vegaanihaasteeseen. Omasta syömishistoriastani löytyy erilaisia kasvisruokailu ja vege pätkiä, joista suurin osa kariutunut joko siihen, että olen vaatinut heti alussa itseltäni liikaa, muiden miellyttämiseen, huonolaatuiseen laitosruokaan tai yleiseen elämäntilanteen raskauteen, jossa motivaatio kaikkeen loppuu. Nyt haasteeseen lähdin ajatuksella saada päivitettyä tietojani, uusien ideoiden ja vinkkien toivossa. Mahani on myös ärsyttävyyteen herkkä ja tuntuu, että reagoin vuorotellen migreenillä tai vatsaongelmilla milloin mihinkin. Tähän vielä päälle muovin välttely ja mahdollisuus bulkkiostoksiin niin johan lähdin ongelmakeskeisesti lähestymään koko haastetta.
Otin haasteeseen tutorin, joka lähetti itsekin välillä viestejä ja vastasi nopeasti kaikkiin kysymyksiini. Myös haasteen fb-keskustelut olivat antoisia, hyväntuulisia ja mukava poikkeus yleiseen nettikeskusteluun. Toki jo keskustelualueen rajaus sulki monet ääripäät ja provot pois, jolloin aiheesta kiinnostuneet, suunnilleen samassa vaiheessa olevat voivatkin löytää yhteisymmärrystä helpommin. Aamut aloitin lukemalla päivän uutiskirjeen ja vaikka olen pitänyt itseäni asian suhteen valveutuneena, sain juurikin toivomaani päivitettyä tietoa sekä lisäksi paljon tarkkoja lukuja ja opin myös uutta. Olen usein aiemmin perustellut kasvisruokailuyrityksiäni tehotuotannon epäeettisyydellä ja puhunut, miten eläintuotannon pitäisi olla samalla tavalla pienimuotoista ja läpinäkyvää, kuin ennen niin sitten itsekin voisin syödä eläinperäistä ruokaa. En enää oikein usko tähän ja huomaan nyt perustelujen olevan vain yleisen hyväksynnän hakemista. Vegaanihaasteen uutiskirjeiden lisäksi olen katsonut paljon ilmastonmuutosta käsitteleviä dokumentteja ja eläinperäisen ravinnon ympäristökuormitus nousee jokaisessa vähintään välillisenä tekijänä. Tähän päälle eläintenoikeudet, lisääntynyt tieto eläinten lajityypillisistä ominaisuuksista ja tuotanto-olosuhteet - kyllä, tieto lisää tuskaa.
Kuukausi on riittänyt itsessäni vahvistamaan päätöstä, etten enää käytä eläinperäisiä tuotteita. Vanhat nahkakengät ja villasukat käytän loppuun ja huollan niiden vaatimalla arvokkuudella, mutta uutena en enää osta. Kalan ja satunnaisten maitotuotteiden käyttö päättyi. Lihateollisuus on oikeastaan vain maitoteollisuuden lapsi ja lehmien metaanipäästöt valtaisat. Katsotaan, miten kierrätettyjen villavaatteiden jatkossa käy. Villahan on työni kannalta hyvä materiaali; pitää lämmön, eristää vettä, ei päästä mikromuovia ympäristöön, hyvin hoidettuna kestää pitkään ja luonnontuotteena loppuhävitys kaikkensa antaneelle tuotteelle on mahdollista. Toisaalta suurin osa myytävästä villasta tulee mulesingista (peräaukon ympäriltä leikataan ihoa) kärsiviltä lampailta. Nämä ovat asioita, joissa ympäristö- ja eettisetkysymykset eivät ole niin selkeitä. Tässä voin onneksi huokaista ja todeta, että omistan tällä hetkellä ihan tarpeeksi ja juuri nyt ei tarvitse tehdä asian suhteen päätöksiä.
Tähän asti olen ollut pitkälti koti- ja työvegaani, joskin töissä olen tarvittaessa joustanut (koska keskuskeittiö ei todellakaan tiedä tarpeeksi kasvisruokavalioista) ja kotonakin syönyt sekaanihävikkiruokaa. Nyt taidan jättää nuo sekaanihävikit avokille ja vanhemmilleni, joille ne edelleen kelpaavat. En vain pysty, tulee paha olo. Tässä on myös selkeä muutos omassa ajattelussani. Aiemmin kasvisruokailu on ollut ehkä enemmän ulkoisen motivaation kautta syntynyt tapa. Olen tiennyt kyllä sen olevan monella tapaa kestävämpää ja omassa viiteryhmässäni hyväksyttyä, mutta sisäinen motivaatio on jäänyt heikoksi ja mielitekoihin on ollut helppo sortua ja joustaa milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Nyt motivaatio on sisäinen ja kumpuaa enemmän omien tarpeideni täyttämisestä, jolloin tulen toiminnasta iloiseksi ja koen sen antavan paljon itselleni. Tämän huomasin selkeästi kaupassa sortuessani irtokarkkeihin (kyllä, näin nopeasti mokasin). Katselin merkintöjä ja tein luetteloa, mitä en saa syödä. Mutta ketä oikeasti minua estää syömästä mitään? Kyse on omista haluistani. Saan syödä kaikkea, mutta valitsen olla syömättä tiettyjä asioita. Hyvin pieni muutos teoriassa, käytännössä mullisti ajatteluani ja helpotti elämää.
Mitä sitten vegaaniruokavalio konkreettisemmin hyödytti?
Kuukaudessa säästin
Kaiken kaikkiaan siis omien ilmastotavoitteideni kannalta hyvä suoritus ja niitä parempia valintoja, joita olen metsästämässä. Tähän päälle myös puhtaampi omatunto ja kevyempi olo. Olen viettänyt keittiössä enemmän aikaa ja ruuanlaitto on pitkästä aikaa ollut kivaa. En koe jääneeni mistään paitsi vaan ruokieni olleen maukkaita, monipuolisia ja täyttäviä. Valitettavasti olen myös leiponut herkkuja aiempaa enemmän ja tein myös kerrankin suklaakakkua, josta mieskin piti. Yleensä mitkään leipomukset eivät kelpaa.
Tietysti itselleni päätös ja toteutus olivat suhteellisen helppoja, koska jo aiemmin olen tutustunut kasvisruokavalioon ja kokeillut vegaaniutta, iso osa metatyöstä oli siis jo tehtynä. Olin myös motivoitunut asiaan ja jo ennen haastetta ruokavalion muutokset ovat olleet isossa roolissa elämäntaparemontissa. Voin kuvitella, että ikänsä lihaa syöneelle tämän kaltainen muutos olisi paljon haastavampi. Myös suomalaiset ravintosuositukset ovat kautta-aikain korostaneet esimerkiksi maidon roolia ja mielikuvat vihreillä laitumilla kulkevista lehmistä ovat voimakkaita. Koko länsimainen kulttuuri oikeastaan kasvattaa hyvin vahvasti päivittäiseen lihansyöntiin ja sekaaniruokavalioon ja vaikka punaisen lihan terveysvaikutukset ajoittain nostetaan esille, ei niiden asema ole heikkenemässä.
Vegaanihaaste pyörii ympäri vuoden ja suosittelen kokeilemaan vaikka vain uteliaisuudesta. Haasteen jälkeen voi vaikka poimia uusia suosikkireseptejä osaksi arkea vaikka muuta muutosta ei tapahtuisikaan. Ihan jokainenhan hyötyy jo terveydellisesti kasvisruuan lisäämisestä oli se oma ruokavalio mitä tahansa, siinä samalla saattaa vielä auttaa maapalloakin. Ei huono diili.
<3 Mari
Kerroin ottaneeni osaa vegaanihaasteeseen. Omasta syömishistoriastani löytyy erilaisia kasvisruokailu ja vege pätkiä, joista suurin osa kariutunut joko siihen, että olen vaatinut heti alussa itseltäni liikaa, muiden miellyttämiseen, huonolaatuiseen laitosruokaan tai yleiseen elämäntilanteen raskauteen, jossa motivaatio kaikkeen loppuu. Nyt haasteeseen lähdin ajatuksella saada päivitettyä tietojani, uusien ideoiden ja vinkkien toivossa. Mahani on myös ärsyttävyyteen herkkä ja tuntuu, että reagoin vuorotellen migreenillä tai vatsaongelmilla milloin mihinkin. Tähän vielä päälle muovin välttely ja mahdollisuus bulkkiostoksiin niin johan lähdin ongelmakeskeisesti lähestymään koko haastetta.
Kuukausi on riittänyt itsessäni vahvistamaan päätöstä, etten enää käytä eläinperäisiä tuotteita. Vanhat nahkakengät ja villasukat käytän loppuun ja huollan niiden vaatimalla arvokkuudella, mutta uutena en enää osta. Kalan ja satunnaisten maitotuotteiden käyttö päättyi. Lihateollisuus on oikeastaan vain maitoteollisuuden lapsi ja lehmien metaanipäästöt valtaisat. Katsotaan, miten kierrätettyjen villavaatteiden jatkossa käy. Villahan on työni kannalta hyvä materiaali; pitää lämmön, eristää vettä, ei päästä mikromuovia ympäristöön, hyvin hoidettuna kestää pitkään ja luonnontuotteena loppuhävitys kaikkensa antaneelle tuotteelle on mahdollista. Toisaalta suurin osa myytävästä villasta tulee mulesingista (peräaukon ympäriltä leikataan ihoa) kärsiviltä lampailta. Nämä ovat asioita, joissa ympäristö- ja eettisetkysymykset eivät ole niin selkeitä. Tässä voin onneksi huokaista ja todeta, että omistan tällä hetkellä ihan tarpeeksi ja juuri nyt ei tarvitse tehdä asian suhteen päätöksiä.
Tähän asti olen ollut pitkälti koti- ja työvegaani, joskin töissä olen tarvittaessa joustanut (koska keskuskeittiö ei todellakaan tiedä tarpeeksi kasvisruokavalioista) ja kotonakin syönyt sekaanihävikkiruokaa. Nyt taidan jättää nuo sekaanihävikit avokille ja vanhemmilleni, joille ne edelleen kelpaavat. En vain pysty, tulee paha olo. Tässä on myös selkeä muutos omassa ajattelussani. Aiemmin kasvisruokailu on ollut ehkä enemmän ulkoisen motivaation kautta syntynyt tapa. Olen tiennyt kyllä sen olevan monella tapaa kestävämpää ja omassa viiteryhmässäni hyväksyttyä, mutta sisäinen motivaatio on jäänyt heikoksi ja mielitekoihin on ollut helppo sortua ja joustaa milloin minkäkin tekosyyn varjolla. Nyt motivaatio on sisäinen ja kumpuaa enemmän omien tarpeideni täyttämisestä, jolloin tulen toiminnasta iloiseksi ja koen sen antavan paljon itselleni. Tämän huomasin selkeästi kaupassa sortuessani irtokarkkeihin (kyllä, näin nopeasti mokasin). Katselin merkintöjä ja tein luetteloa, mitä en saa syödä. Mutta ketä oikeasti minua estää syömästä mitään? Kyse on omista haluistani. Saan syödä kaikkea, mutta valitsen olla syömättä tiettyjä asioita. Hyvin pieni muutos teoriassa, käytännössä mullisti ajatteluani ja helpotti elämää.
Mitä sitten vegaaniruokavalio konkreettisemmin hyödytti?
Kuukaudessa säästin
- 33 eläintä
- yli 70 000 litraa vettä
- kasvihuonekaasupäästöjä määrän, joka vastaa 344 kilometrin autolla ajamista
- 429 000 eläintä
- 910 000 kuutiometriä vettä
- kasvihuonekaasupäästöjä määrän, joka vastaa 4 472 000 kilometrin autolla ajamista (eli 112 kertaa maapallon ympäri)
Counting animals -sivuston laskelmien perusteella kasvissyönti säästää kuukaudessa 33 eläintä verrattuna keskimääräiseen sekasyöjän ruokavalioon. Lukumäärä on arvioitu Yhdysvaltojen tilastojen perusteella. Arviossa ei ole huomioitu maidontuotantoa, vaan ainoastaan lihaksi kasvatetut naudat. Myöskään munantuotannossa kuolleita ja munimiskauden päättymisen jälkeen tapettuja kanoja tai munantuotannossa tapettavia kukkotipuja ei ole otettu laskuihin mukaan. Vegaaniruokavaliota noudattavan luku on siis todellisuudessa vielä tätäkin suurempi. (lähde: vegaanihaasteen kuukausikirje)
Kaiken kaikkiaan siis omien ilmastotavoitteideni kannalta hyvä suoritus ja niitä parempia valintoja, joita olen metsästämässä. Tähän päälle myös puhtaampi omatunto ja kevyempi olo. Olen viettänyt keittiössä enemmän aikaa ja ruuanlaitto on pitkästä aikaa ollut kivaa. En koe jääneeni mistään paitsi vaan ruokieni olleen maukkaita, monipuolisia ja täyttäviä. Valitettavasti olen myös leiponut herkkuja aiempaa enemmän ja tein myös kerrankin suklaakakkua, josta mieskin piti. Yleensä mitkään leipomukset eivät kelpaa.
Tietysti itselleni päätös ja toteutus olivat suhteellisen helppoja, koska jo aiemmin olen tutustunut kasvisruokavalioon ja kokeillut vegaaniutta, iso osa metatyöstä oli siis jo tehtynä. Olin myös motivoitunut asiaan ja jo ennen haastetta ruokavalion muutokset ovat olleet isossa roolissa elämäntaparemontissa. Voin kuvitella, että ikänsä lihaa syöneelle tämän kaltainen muutos olisi paljon haastavampi. Myös suomalaiset ravintosuositukset ovat kautta-aikain korostaneet esimerkiksi maidon roolia ja mielikuvat vihreillä laitumilla kulkevista lehmistä ovat voimakkaita. Koko länsimainen kulttuuri oikeastaan kasvattaa hyvin vahvasti päivittäiseen lihansyöntiin ja sekaaniruokavalioon ja vaikka punaisen lihan terveysvaikutukset ajoittain nostetaan esille, ei niiden asema ole heikkenemässä.
Vegaanihaaste pyörii ympäri vuoden ja suosittelen kokeilemaan vaikka vain uteliaisuudesta. Haasteen jälkeen voi vaikka poimia uusia suosikkireseptejä osaksi arkea vaikka muuta muutosta ei tapahtuisikaan. Ihan jokainenhan hyötyy jo terveydellisesti kasvisruuan lisäämisestä oli se oma ruokavalio mitä tahansa, siinä samalla saattaa vielä auttaa maapalloakin. Ei huono diili.
<3 Mari
En osallistunut vegaanihaasteeseen, mutta olen viimeaikoina siirtynyt yhä enemmän ja enemmän kasvisperäiseen ruokavalioon - puolittain vahingossa ja puolittain tarkoituksella. Olen edelleen sekaani, mutta kaupasta lähtee mukaan enää harvoin lihaa ja maitotuotteetkin on osittain tullut korvattua kauraversioilla. Voi olla, että täytyy pitää oma vegaanihaaste jossain vaiheessa ja kokeilla kuukauden verran pelkästään vegaaniruokavaliota - ja katsoa mihin se vie :)
VastaaPoistaVegaanihaaste on mukava kokemus myös itsensä haastamisen näkökulmasta ja oppii tosiaan paljon uutta. Suosittelen kokeilemaan! ^-^ Hyvältä omat tapasikin kuulostavat - realistisintahan olisi, että sekaanit vähentäisivät eläinperäisten kulutusta, ei niinkään kaikkien siirtyminen vegaaneiksi.
PoistaHieno juttu! :) Mä kokeilin Vegaanihaastetta kolme vuotta sitten, ja sille tielle jäin enkä koskaan ole katunut. :)
VastaaPoistaTää keinokuitujen ja eläinperäisten materiaalien käyttö mietityttää usein. Minä ainakin mielummin ostaisin käytetyn villapaidan kirpparilta, kuin uuden vegaanisen paidan H&M:ltä. Ehkä en ole sitten "aito" vegaani. :D Mut mun mielestä osa vegaaneista on tosi mustavalkosia näitten asioiden suhteen. Toisaalta kaikille ympäristöasiat ei ole niin tärkeitä. Mut mun mielestä aina parempi käyttää uusiksi jo valmiiksi olevaa, joka vielä kestää pitkään hyvän laatunsa takia, kuin ostaa jotain kertakäyttövaatetta. Mulla on parit nahkaset maiharit vieläkin, ja niitä aijon huoltaa ja käyttää loppuun asti. Periaatteessa mun mielestä lihan tms dyykkaaminen on ookoo, mut ite en vois sitä tehä, koska en vaa pysty enää syömään lihaa.
Ja sortumisista ei kannata stressata, kokonaiskuva on tärkeämpi :)
Kiitos! ^-^ Mukava kuulla omaa pohdintaasi asiasta, ajattelen itsekin pitkälti samoin. Nyt tietysti ostolakkokin, mutta olen pohtinut tätäkin, kun se loppuu ja tulee tarvetta vaatteille tms niin mikä olisi se eettisin valinta. Todennäköisesti tulen suosimaan kirppareita ja jos joskus uutena pakko ostaa, laitan rahaa sen verran enemmän, että saan lähellä tuotettua. Ei sekään aukoton ratkaisu ole, mutta ehkä kuitenkin parempi. Isot kertakäyttömuotiliikkeet ovat osaltani nähty.
PoistaTuo the truu ja aito vegaani-keskustelu on surullista seurattavaa ja varmasti en itse tiukempien seuloja millään täytä. Muistan ensimmäiseltä vegekokeilulta vuosien takaa keskustelun keittiövälineistä, joissa tuomitiin sekaanin kanssa samojen ruuanlaittovälineiden käyttö - omat pitäisi olla. Silloin otin todesta ja lopetin, koska alkoi ahdistaa oma riitämättömyys. Nykyään en enää jaksa, teen sitten väärin, mutta ihan turhaa on tavaraa ostella tuplia täyttämään kaappeja.
Totta! Mä en uusia ihmisiä kohdatessani uskalla sanoa olevani vegaani, koska tuntuu että ihmiset ajattelee kaikkien vegaanien olevan sellaisia "kaikki tai ei mitään". En arvostele muiden valintoja, (vaikka joskus mieli tekisi :D) ja mun seurassa saa syödä lihaa tms. Välillä kuulee näitä kommentteja, että joku vegaani aikoo skipata joulun koska sukulaiset syö silloin lihaa tai että etsitään vain vegaanikämppiksiä. Tsiisus, että pitää tehä elämästä vaikeaa :D
PoistaItse teen samaa, mikä toisaalta tuntuu turhalta ja typerältä, koska tekisi vaikka yhteisista kahvihetkistä helpompia, kun ei tarvitsisi etsiä sopivaa maitoa yllättäen tms. Ja sitten taas mietin, kun kerran omistan ne vanhat nahkakengät ja villapaitoja, etten jaksaisi niitäkään selitellä. Mutta mielikuvat vegaaninatseista elävät tiukassa ja aina löytyy se yksi ääripään eläjä joka ryhmästä, joka näitä toteuttaa. Tällä hetkellä koen helpoimmaksi puhua "plat based diet" tms ympäripyöreää, jos jostain syystä tulee puheenaiheeksi vaikka se kertoo muille vielä vähemmän. Eli vaikka samalla haluaa tehdä omasta vegeilystä niin itselle, kuin muille, mahdollisimman helppoa ja joustavaa, sortuu ihan typeriin ja vain vaikeuttaviin tilanteisiin. :D
PoistaMä lähdin vegaanihaasteeseen ekan kerran neljä vuotta sitten, mutta jätin sikseen. Sitten kokeilin uudelleen kolme vuotta sitten ja johan oli helpompaa. Olin jo pitkään ollut aika lailla lihaton, mutta ne maitotuotteet ja muna edelleen oli käytössä, ja tuolloin 3v sitten jätin sitten nekin. Mä olin silloin 4v sitten siellä FB-ryhmässä, mutta toisella yrittämällä en sinne mennyt, koska se meno oli mielestäni todella typerää ja naurettavaa. Ajattelin, että kokeilen asioita ihan itsekseni vaan ja vegaaniksi sitten tosiaan jäin, pääasiassa.
VastaaPoistaMulla oli pitkään noita ihan samoja mietteitä vaatteista. Että käytän loppuun mitä on, mutta uusia en hanki. Sitten alkoi kuitenkin ahdistaa aika tavalla kaiken maailman tekokuidut, mikromuovit jne ja ne luonnontuotteet alkoikin tuntua viisaammalta ratkaisulta. En voi oikein siis itseäni vegaaniksi kutsua, koska käytän villaa ja olen sitä nyttemmin jopa ostanut merinovillaisten sukkien ja alusvaatteiden muodossa, sekä myös ostin yhden villaisen peiton. Nämä on oikeasti itselleni vaikeita asioista, koska en lopulta osaa päättää, kumpi on pahempi tai parempi asia: tekokuidut/mikromuovit luonnossa, vai villa/nahka muut kestävät ja luonnolliset tuotteet. Olen kyllä koittanut katsoa, että ostamissani tuotteissa olisi merkintä "mulesing free". Mielestäni on kuitenkin jotenkin ihan ojasta allikkoon menemistä se, että alkaa vaikka vaatteissa käyttää ympäristölle harmillisia tekokuituja, etenkin jos olisi vaihtoehtona varmasti hyvin pidetyistä eläimistä saatavat kuidut. Toki on myös kasvikuituja, mutta sitten taas tulee eteen nämä puuvillan ongelmat... Loputon suo!!
En voi ruokavalionikaan suhteen enää sanoa, että olisin 100% vegaani - jos olen sitä koko aikanakaan ollut. Minun aikamoiset suolisto-ongelmat alkoi siitä, kun siirryin vegaaniselle ruokavaliolle. Kun 4kk kestävä ripuli ja muut "mukavat" vaivat oli aina riesana, ja ovat siis edelleenkin osittain, oli pakko todella miettiä, mikä on järkevää. Huomasin, että kenties ainakin margariini teki mulle pahaa. Pikkuhiljaa vaihdoin sen sitten Oivariiniin takaisin. Huomasin myös, että juusto auttoi minun mahaa enkä oikein tiedä kestääkö vatsani ja suolistoni papuja yms. Syön siis nykyään jonkun verran juustoa (tosin aika harvoin) ja käytössä on Oivariini. Myös suklaata sorrun aika ajoin syömään ja muitakin karkkeja, jotka ei ole vegaanisia. Saatan myös syödä kylässä epävegaanisia leivonnaisia tms. Kuitenkin pääosa syömästäni on vegeä ja pidän sitä ihan riittävänä juuri nyt.
Minun perhe ei halua syödä vegeä, joten teen heille sitten muita ruokia, mikä tuntuu tyhmältä, mutta en halua tehdä tästä kaikille vaikeaa. Tämä kun on ihan riittävän vaikeaa itselleni... Toivoisin todellakin, että voisin olla ihan 100% vegaani ruokien suhteen, mutta ihan aina en vaan jaksa. Mun syöminen on tosi yksitoikkoista ja elän lähinnä leivällä, mikä ei ole hyvä. Mietityttää, saanko tarpeeksi kaikkea mitä pitää, etenkin vaikka proteiinia, koska mun ruokavalio on todella hiilaripainotteinen...
Jos haluat hyviä ruokavinkkejä, katso YouTubesta esimerkiksi The Whole Food Plant Based Cooking Show taikka Shine With Plants. Ihania juttuja ja terveellisiä ruokia, joihin itse toivoisin jaksavani paneutua enemmän...
Se on todella harmi, miten hyvänkin asian saa muutettua negatiiviseksi typerällä, ehdottomalla tai muuten jyrkällä ja negatiivisella käytöksellä. Itse poistuin fb:n vegaaniryhmästä vuosia sitten sen takia ja aika monen muunkin aiheen suhteen on tullut lopetettua aiheen seuraaminen somessa, koska ei jaksa sitä vouhotusta ja tuomitsevuutta. Yleensä suvaitsevaisuudella, dialogilla ja omalla hyvällä esimerkillä pääsee paljon parempiin tuloksiin.
PoistaYlipäänsä materiaalit ihan kaikessa ja niiden valmistus, käsittely ja kaikki muu, ovat alkaneet kiinnostaa itseäni aivan valtavasti. Luonnontuotteet ovat monessa asiassa niin paljon parempia ja onneksi myös kasviskuituja sekä niiden kestävämpää käsittelyä kehitetään jatkuvasti, kuten nokkos- ja hamppuvaatteet, mutta suuressa mittakaavassa / nykyisen kaltaista kulutusta nekään eivät kestä. Sama koskee niin monia muitakin tuotteita, kuten vaikkapa puu ja sen lukuisat hyödynnysmateriaalit. Mitä enemmän asiaa pohtii, sitä enemmän vain näkee, mite rikki nykyinen elintapamme oikein onkaan. Paljon tietysti löytyy nykyään käytettynä ja esimerkiksi kalusteissa itseäni käytetty onneksi viehättää myös esteettisesti, mutta kuinka moni on valmis niiden vaatimiin huototoimiin?
Mielestäni toimintasi kuulostaa vain järkevältä. Jos ei ensin huolehdi omasta terveydestään, ei jaksa muutenkaan ja moni (hyvä) asia jää tekemättä, eikä hyvinvointi ole asia, jolla pitää leikkiä. Maailma tarvitsee enemmän niitä, jotka tekevät parhaansa omien voivamarojensa mukaan, kuin muutamaa täydellisesti elävää. Aina välillä törmään keskusteluihin, missä pohditaan nykyistä proteiinin valta-asemaa ja hiilareiden aliarvostamista sekä tuodaan esille sitä, miten oma hyvinvointi kertoo jo paljon onko ruokavalio itselle sopiva. Itse esimerkiksi olen huomannut, kantapään kautta, tarvitsemani ihan tuntuvasti hiilareita jaksaakseni. Mutta ainahan voi käydä ravitsemusterapeutilla (mielellään oikeasti yliopistosta valmistuneella, nimike kun ei ole suojattu) tai vaikka terveydenhoitajalla juttelemassa ja tutkimassa omaa ruokavaliota, jos se mietityttää. Se erilainen fitness blogin kirjoittajista muistaakseni ainakin toinen on vegaani ja työskentelee parhaillaan pääkaupunkiseudulla, toinen on sylin työntekijä. Molemmilla on ollut erittäin fiksuja kannanottoja niin ruokaan, kehorauhaan kuin treenaamiskulttuuriin.