@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Olen jälleen kipeänä. Tai varmaan kyse on jatkumosta ja perjantaina töihin meno ja treenit (balettia melkein vuoden tauon jälkeen, rakkautta!) kostautui lauantaiyönä. Kaikki oleminen tuntuu pahalta, mutta koen nyt viikon kestäneestä laiskottelusta (okei, pamauttakaa joku päähäni, ettei sairaana kotona makoilu ole laiskottelua vaan itsestä huolehtimista) aivan kamalaa huonoa omatuntoa. Oikeasti, yksi niistä asioista, joita kaipaan lapsuudesta, oli se, että joku toinen teki päätöksen, koska on tarpeeksi kipeä lepäämään ja koska voi taas palata töihin kouluun. Ja nyt koen huonoa omaatuntoa siitä, etten kykene olemaan aikuinen ja kantamaan edes näin pienestä asiasta vastuuta. Ostolakkoa on nyt takana kolme kokonaista kuukautta ja ehkä puolikkaan rippeet, jos lokakuun loppu ja nämä helmikuun muutama päivä lasketaan. Ajattelinkin tässä käyttää laiskotteluni edes jotenkin hyväksi ja pohtia, onko tämä neljäsosa vuosi muuttanut oleellisesti suhtautumistani rahaan, ostokäyttäytymiseen, tavar...

Tammikuun piti olla säästäväinen kuukausi. Ylimääräisiä menoja ei ollut tiedossa ja laskut maksoin heti kuun alussa. Kuitenkin kovat pakkaset nostivat bensan kulutusta, jolloin siihen varaamani summa ylittyi n. 40€:lla eli yhdellä tankkauksella. Vaikka Fiat 500:seni on pieni ja vähäkukutuksinen, oli tämä iso paha. Kyseinen summa on myös taloudellisesti iso meno sillä kaikkiaan kuukausirahani eivät ole suuria. Huomasin myös kuluttavani ruokaan huomattavasti enemmän rahaa ja sen osalta kuukausibudjetti ylittyi myös noin 30€:lla. Tammikuun vegaanihaaste houkutteli kokeilemaan uusia ruoka-aineita, kuten ravintohiivaa, ja lisäsi mm pähkinöiden kulutusta. Kokkailin myös koko kuukauden aikana huomattavasti enemmän, mitä aikoihin. Vaikka menot kuukausitasolla näyttää suurelta nousulta, eivät ne ruoka-ainekohtaisesti ole suuria sillä monet kestävät pitkään. Vegaanius ei myöskään automaattisesti nosta ruokakuluja, itse vain innostuin kokeilemaan. Jos olisin syönyt vihanneksia ja linssejä/papuja...

Olen nyt ollut kaksi päivää kotona nukkumassa kuumetta pois ja koen valtaisan huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan koneella tätä. Kotona. Kääriytyneenä vilttiin. Teetä juoden. Mutta kun eihän sitä saikulla saisi, kuin maata sängyssä ja voida huonosti. Koska muutenhan olisi työkykyinen ja on vain laiskuutta oleskella kotona. Koska kaikkihan haluavat kuumeisen ja puolikuntoisen opettajan kaitsemaan lapsiaan. Ei ole aina helppoa olla kaikesta syyllistyvä idiootti, joten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kerroin ottaneeni osaa vegaanihaasteeseen. Omasta syömishistoriastani löytyy erilaisia kasvisruokailu ja vege pätkiä, joista suurin osa kariutunut joko siihen, että olen vaatinut heti alussa itseltäni liikaa, muiden miellyttämiseen, huonolaatuiseen laitosruokaan tai yleiseen elämäntilanteen raskauteen, jossa motivaatio kaikkeen loppuu. Nyt haasteeseen lähdin ajatuksella saada päivitettyä tietojani, uusien ideoiden ja vinkkien toivossa. Mahani on myös ärsyttävyyteen herkkä ja tuntuu, ...

Tässä näppärä vinkki, miten päästä nopeasti eroon ylimääräisestä rahasta ostolakon aikana, tukea yritystoimintaa ja pelastaa maailma - korjauta vanha vaatteesi. Kukaan ei ole voinut elää elämäänsä niin pimennossa, ettei olisi tietoinen halpatuotantovaatteiden ongelmista. Aiheesta on keskusteltu mielestäni koko nuoruuteni ja ajoittain asia nousee uudelleen pinnalle. Nuoruudessani (voinko sanoa niin? Tai oikeammin, haluanko edes vielä leimata itseäni vanhaksi?) ensimmäinen isompi keskustelua herättänyt tapaus oli Rana Plaza-tehtaan romahdus , mutta myös ajoittaiset ketjujen imagon kohotusyritykset saavat asian taas esille. Ja nyt tietysti ilmastoraportti, joka nosti epäinhimillisten työolojen lisäksi valokeilaan vaateteollisuuden ympäristöongelmat . Halvalla vaatteella on kallis hinta, mutta ihan rehellisesti harva sitä ajattelee aktiivisesti arjessa. Uutisten yhteydessä voivotellaan, ehkä katsotaan vähän omaa vaatekaappia läpi ja laitetaan muutamat Made in kolmasmaailma-vaatteet kierrä...

Tämä on oikeastaan asia, jota selvittelin jo aikoja sitten ja josta on pitänyt pienen ikuisuuden kirjoittaa, mutta saatuani mäntysuopasaippuan lahjaksi oli viimein pakko tarttua toimeen. Olen siis aina pessyt kotia enemmän tai vähemmän mäntysuopapainotteisesti, hyödyntänyt sitä kirvojen karkoituksessa ja vähän kaikessa muussakin . Onhan se monitoimisaippuan maineessa ja ainakin itse olen sen kovin ekologiseksi mieltänyt. Tuoksu myös tuo mieleen lapsuuden, mummolan ja kesän mattopyykit, joten onko tuo nyt ihme, jos se on omiin suosikkeihini kuulunut? Samaa mieltä ovat ilmeisesti muutkin, sillä mäntysuopaa myydään 1,5 miljoonaa kiloa vuodessa . Oma kiinnostukseni tuotteeseen heräsi, kun vanha palani oli loppumassa ja oli aika lähteä metsästämään uutta. Useimmissa zero waste-blogeissa vannotaan Marseille-saippuan nimiin ja itsekin aloin kyseenalaistaa, onko tämä Ranskan lupaus siis parempi valinta. Marseille on siis oliiviöljysaippua, jolla voi pestä koko kropan, tiskata astiat ja varmaa...

Vuosi vaihtui sisarusten ja heidän kumppaneidensa ympäröimänä sekä oman mieheni kanssa. Jos vuodenvaihteen hetken tulisi kuvata sitä seuraavaa vuotta, on omasta vuodestani 2019 tulossa erittäin onnistunut ja täynnä itselleni rakkaita ihmisiä. Taakse jäänyttä vuotta ei tule ikävä, oli raskas ja vaikea täynnä pettymyksiä, huonoja uutisia, riitoja ja typeryyttä. Täältä pääset myös lukemaan uuden vuoden lupaukseni. Hieman ennen vuodenvaihdetta kansalaisaloite rakettien kieltämisestä yksityishenkilöiltä sai tarpeeksi allekirjoituksia, jotta se otetaan eduskunnassa käsittelyyn. Espoo puolestaan ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta järjestävänsä ilotusesityksen sijaan lasernäytöksen. En ole vielä saanut aikaiseksi googlata kuvia, mutta ainakin omassa feedissäni olen kuullut paljon kehuja, mutta myös tietysti marmatusta. Raketit kuuluvat suomalaiseen uuteen vuoteen, kuten känni juhannukseen ja lenkkimakkara grilliin.   Meille ei lapsuudessa juuri koskaan hankittu ilotulit...

Tuntuu, että rankka syksy painaa edelleen niskaan. Kuten olen kertonut, oli itselläni henkisesti raskas kevät ja kesä, syksyllä ovat omat työkuvioni mullistuneet kahdesti ja muutenkin on tuntunut, että syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista. Kun joululoma sitten alkoi, olin aivan kuollut ja naatti. Yleensä käytän vapaapäivät suhteellisen tehokaasti. Nautin siitä, että saan paljon aikaan ja voin nähdä työni tuloksoa. Mies yrittää muistuttaa lepäämisestä ja rauhallisista koti-illoista, mutta itse koen palautuvani parhaiten työstä, kun koen vapaalla saavani tehdä, puuhata ja kokea, että moni rästiin jäänyt asia tulee hoidettua. Mutta tuntuu, että tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun lomalla olen jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaksi ensimmäistä vapaata menivät ohi hujauksessa, nukuin liian pitkään, sammuin päivisin lattioille ja paketoin viimeisiä lahjoja. Aattona ja joulupäivänä sai autolla kulkea ja ravata läpi sukulaisia, Tapanin päivänäkään emme olleet kotona. Vaikka rakastan suku...

Hieman kuunvaihteen jälkeen pohdin töissä ylijäävää ruokaa ja asetin itselleni hävikkiruokahaasteen . Nyt voisikin olla hyvä hetki katsoa, miten tavoitteet sujuivat. Opin ainakin omista kulutustottumuksistani paljon! Marraskuu on ollut itselleni paitsi kiireinen, myös migreenin ja päänsäryn täytteinen. Varmasti ensin mainittu on osaltaan selittänyt jälkimmäisiä. Jos näiden alaisena tai muuten vain ärtyneenä ja huonosta päivästä kärsivänä lähdin hakemaan kaupasta kauramaitoa, sorruin todennäköisemmin ostamaan jotain listan ulkopuolista. Haasteen tavoitteenahan oli syödä kotona pääasiassa töistä ylijäänyttä ruokaa, mutta sitä sai täydentää juurikin kasvismaidolla, kahvilla ja satunnaisella tuoreella. Useimmiten sortuessani listan ulkopuolelle se oli jotain nopeaa herkkua tai leipää. Selvästi siis lohturuokaa ja tunnesyömistä. Leivät ostin omaan pussiin paistohyllyltä, mutta herkut sitten saattoivatkin olla ihan mitä tahansa ja miten tahansa pakattuja, mikä ehdottomasti harmittaa enite...

Koen, että omalta osaltani en ole tehnyt mitään kovinkaan radikaaleja muutoksia elämäntavoissa tai saavuttanut suuria nollahukan tai zero wasten osalta. Olen oikeasti hyvin alussa vielä, vaikka ainahan oikeanlaisella kerronnalla saa pienetkin asiat kaunisteltua. Monissa suhteissa olen myös tietoisesti tehnyt omasta alustani erittäin joustavaksi ja kevyeksi - tunnenhan itseni varsin hyvin. Projektipersoonana syöksyn kohti uusia ideoita ja ajatuksia täysillä koko elämän alkaessa pyöriä asian ympärillä. Esimerkiksi aloittaessani tankotanssin kävin treeneissä melkein joka ilta ja useamman tunnin putkeen. Luonnollisesti tahti oli sohvaperunalle liikaa ja monia nykyisiä kehon vammoja saan kiittää noista ajoista. Samoin oli vain ajan kysymys, milloin väsähdän ja lopetan. Tässä tapauksessa onneksi en lopettanut, mutta pitkiä taukoja harrastukseen tuli ja kevyemmällä alulla voisin nyt olla paljon pidemmällä. Samanlaisia kokemuksia itselläni on monesta asiasta lähtien taimien istutuksesta remo...

Samoihin aikoihin, kun aloitin blogin ja kierin ympäristöahdistukseni pahimmissa ensiaalloissa (nyt olen kai jo tottunut jatkuvaan kivistykseen vatsassa, kun tuntuu, etten tee tarpeeksi ja ympärillä tehdään vielä vähemmän), pamahti sähköpostiin koko firmamme johtajalta viestiä, miten FEE Suomi etsii hallitukseensa ensikaudelle uusia jäseniä ja miten toivoisi työntekijöiden asiasta innostuvan. Koska syksyn tentit olivat lähes ohi ja työn, opintojen ja tavoitteellisen treenaamisen kombinaation tuska hetkeksi unohtunut, näpyttelinkin jo seuraavana iltana hakemusta hallitukseen. Eilen järjestetyssä kokouksessa minut sitten valittiin yhdeksi hallituksen jäseneksi kaudelle 2019-2020. Jännittää! FEE Suomi on järjestö, joka on varmaan parhaiten tunnettu Vihreästä Lipusta kouluilla ja päiväkodeilla. Lyhyesti kyseessä on ympäristökasvatukseen ja kestävään kehitykseen keskittyneestä järjestöstä. Kuten varmaan rivienvälistä jokainen blogia edes selannut on huomannut, työskentelen päiväkodis...

Tänään Helsingissä järjestettiin ilmastomarssi - nyt on pakko toimia. En valitettavasti päässyt itse osallistumaan, sillä rahaa junalippuihin ei ollut ja liian myöhään hoksasin paikkakunnan ilmaiskyydit. Ehtivät täyttyä, mutta toisaalta hienoa, että niin moni osallistui, että kyytiin oli jonoa. Kun tapahtuman kuvia katselee, oli osallistujia oikeasti valtavasti! Ihana huomata, miten monelle tämä asia on tärkeä. Nettien keskustelupalstat ja liian monen lähipiiriin kuuluvan kommenteista on tullut kuvaa, ettei kiinnosta. Kaikki ilmastomarssille osallistuneet eivät voi olla kaupungeissa asuvia ituhippejä, cityvihreitä ja maailmanparantajahörhöjä, mukaan mahtuu valtava määrä "aivan tavallisia" tallaajia, joiden ekoteko on tähän asti ollut ehkä valita kotimainen ulkomaisen sijaan, jättää muovipussi kerran kauppaan tai "kyllähän mää vihreitä arvoja kannatan, mut silleen arjessa ei ole ollut aikaa". Eli samanlaisia sitten-joskus-kyllähänminämutta-ihmisiä, kuten itsekin....