Elämä voittaa
On aika hurjaa lukea läpi viimeisimpiä tekstejä vuoden takaa. Jatkuvaa sairastelua, väsymystä ja itsesyytöksiä. Olin noihin aikoihin matkalla pohjalle ja se välittyy kyllä rivien välistä. Pian edeltävän postaukseni jälkeen en oikeastaan jaksanut vapaalla, kuin nukkua lattialla tai kiukutella kotona. Sinnittelin pari viikkoa kesäpäivystyksessä, käytin kahden viikon lomani häävalmisteluihin ja kävin töissä pistämässä uuden toimintakauden aluille. Syksy 2019 alkoi samassa talossa, mutta uudessa ryhmässä ja uudessa tiimissä. Hanna siirtyi meille töihin ja rakastuin tähän energiseen hippiin täysillä. Hän myös muistutti monesta asiasta, joista alalla pidin ja miksi olin päättänyt varhaiskasvatukseen erikoistua aikanaan (tai vain 2,5 vuotta sitten). Lyhyen työpätkän jälkeen vietimme häitä puolisoni kanssa. Häistä jäi harmittamaan se, että se ajoittui lopulta niin vahvasti uupumuksen ja oman pahoinvointini jalkoihin, että en täysillä pystynyt nauttimaan niistä ja suunnitteluissa ei voimat rii