@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Hieman kuunvaihteen jälkeen pohdin töissä ylijäävää ruokaa ja asetin itselleni hävikkiruokahaasteen . Nyt voisikin olla hyvä hetki katsoa, miten tavoitteet sujuivat. Opin ainakin omista kulutustottumuksistani paljon! Marraskuu on ollut itselleni paitsi kiireinen, myös migreenin ja päänsäryn täytteinen. Varmasti ensin mainittu on osaltaan selittänyt jälkimmäisiä. Jos näiden alaisena tai muuten vain ärtyneenä ja huonosta päivästä kärsivänä lähdin hakemaan kaupasta kauramaitoa, sorruin todennäköisemmin ostamaan jotain listan ulkopuolista. Haasteen tavoitteenahan oli syödä kotona pääasiassa töistä ylijäänyttä ruokaa, mutta sitä sai täydentää juurikin kasvismaidolla, kahvilla ja satunnaisella tuoreella. Useimmiten sortuessani listan ulkopuolelle se oli jotain nopeaa herkkua tai leipää. Selvästi siis lohturuokaa ja tunnesyömistä. Leivät ostin omaan pussiin paistohyllyltä, mutta herkut sitten saattoivatkin olla ihan mitä tahansa ja miten tahansa pakattuja, mikä ehdottomasti harmittaa enite

Koen, että omalta osaltani en ole tehnyt mitään kovinkaan radikaaleja muutoksia elämäntavoissa tai saavuttanut suuria nollahukan tai zero wasten osalta. Olen oikeasti hyvin alussa vielä, vaikka ainahan oikeanlaisella kerronnalla saa pienetkin asiat kaunisteltua. Monissa suhteissa olen myös tietoisesti tehnyt omasta alustani erittäin joustavaksi ja kevyeksi - tunnenhan itseni varsin hyvin. Projektipersoonana syöksyn kohti uusia ideoita ja ajatuksia täysillä koko elämän alkaessa pyöriä asian ympärillä. Esimerkiksi aloittaessani tankotanssin kävin treeneissä melkein joka ilta ja useamman tunnin putkeen. Luonnollisesti tahti oli sohvaperunalle liikaa ja monia nykyisiä kehon vammoja saan kiittää noista ajoista. Samoin oli vain ajan kysymys, milloin väsähdän ja lopetan. Tässä tapauksessa onneksi en lopettanut, mutta pitkiä taukoja harrastukseen tuli ja kevyemmällä alulla voisin nyt olla paljon pidemmällä. Samanlaisia kokemuksia itselläni on monesta asiasta lähtien taimien istutuksesta remo

Tänään on Black Friday ja tuntuu, että jotain pitäisi aiheesta kirjoittaa, koska liippaa molempia blogin pääteemoja. Toinen tänään vietettävä päivä on puolestaan vastaisku Black Fridayn kulutukselle - Älä osta mitään- päivä. Sekin sopii blogin teemoihin. Itseltä ovat yleensä molemmat päivät menneet enemmän tai vähemmän ohi. Olen oikeasti huono seuraamaan minkäänlaista alennusmyyntimainontaa, ellei se tule suoraan naamalle. Postilaatikossa on koko aikuisiän ollut mainoskielto, enkä oikeastaan katsele televisiota juuri lainkaan. Kun lehtiäkään ei tule ja kaupungilla hengailu on vähäistä, mainonta rajoittuu pitkälti kohdennettuun mainontaan netissä. Tähän asti ilmeisesti algoritmit eivät ole laskeneet itseäni BF:n kohderyhmään sopivaksi tai olen onnellinen hullu, joka ei ole niitä huomannut. Tämä vuosi onkin muodostanut poikkeuksen ja jo viikkoja olen ollut hyvin kartalla, milloin nämä upeat alennukset alkavat. Usein kestävät muuten yhtä päivää oleellisesti pidempään. Kyllä markkinoint

Samoihin aikoihin, kun aloitin blogin ja kierin ympäristöahdistukseni pahimmissa ensiaalloissa (nyt olen kai jo tottunut jatkuvaan kivistykseen vatsassa, kun tuntuu, etten tee tarpeeksi ja ympärillä tehdään vielä vähemmän), pamahti sähköpostiin koko firmamme johtajalta viestiä, miten FEE Suomi etsii hallitukseensa ensikaudelle uusia jäseniä ja miten toivoisi työntekijöiden asiasta innostuvan. Koska syksyn tentit olivat lähes ohi ja työn, opintojen ja tavoitteellisen treenaamisen kombinaation tuska hetkeksi unohtunut, näpyttelinkin jo seuraavana iltana hakemusta hallitukseen. Eilen järjestetyssä kokouksessa minut sitten valittiin yhdeksi hallituksen jäseneksi kaudelle 2019-2020. Jännittää! FEE Suomi on järjestö, joka on varmaan parhaiten tunnettu Vihreästä Lipusta kouluilla ja päiväkodeilla. Lyhyesti kyseessä on ympäristökasvatukseen ja kestävään kehitykseen keskittyneestä järjestöstä. Kuten varmaan rivienvälistä jokainen blogia edes selannut on huomannut, työskentelen päiväkodis

Viimeisen tentin jälkeen vapaus maistui ja tuli täytettyä illat aktiivisesti kaikella mahdollisella tekemisellä siivoamisesta treeneihin ja ystävien kanssa ajanviettoon sekä migreenissä pään paikaltaan repimisen suunnitteluun. Aika kirjoittamisen suhteen on siis ollut kortilla, mutta pääasiassa aika kivoista tekemisistä on ollut kyse. Pitkän alamäen jälkeen tuntuu, että tangolla taas kehittyy ja jopa phoenix on vähän kehittynyt. Tai ainakin uskallan jo vauhdista ponnistaa lopussa ayshaan ja melkein pysynkin. Tasapainon ja keskikropan treenaaminen jatkuu. Ystävien näkeminen on myös virkistänyt kovasti ja on ollut ihana ajan kanssa ja hyvällä mielellä vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia. Olen aika avoimesti kertonut ostolakosta ja tiukemmasta rahatilanteesta. Kaikki tuntuvat kertoessa olevan mukana ja tsemppaavan, jopa pitävän "tyypillistä Maria"-käytöksenä. Tämä on ollut aivan mahtavaa! Toisaalta, samalla olen huomannut vahvaa ulkopuolisuutta. Kaupoissa kiertely ja shoppailu ki

Ekologinen elämä ja säästäminen ovat oikeastaan aika helppoja asioita, paljoa ei edes tarvitse tehdä. Oikeastaan mitään. Ei osta, viettää aikaa kotona vaikka kirjaston kirjaa lukien. Yksinkertaisuudessa piilee oikeastaan myös sen ongelma. Kun motivaatiota olisi, haluaisi hirveästi tehdä kaikkea aiheeseen liittyvää. Ostaa the oikeanlaisen eväsrasian. Vaihtaa kaikki muoviset astiat lasisiin, metallisiin tai puisiin ja hankkia sen ekokaupan must have vessaharjan vaikka kaikki vanhat tavarat ovat edelleen ihan käyttökelpoisia tai jopa käyttöikänsä alkupäässä. Uudistaa talon ilmeen tai laittaa kaikki puskurirahat sijoituksiin, koska korkoa korolle ilmiö. Näitä mielitekoja on itselläkin ollut ja osittain juuri sen takia ostolakko; tunnen itseni ja toivottavasti opin välttämään hetkelliset mieliteot. Toisaalta, ne ovat myös menneet nopeasti ohi ja vasta nyt on ollut muutama tilanne, jossa ostamattomuus on vaatinut enemmän. Ensinnäkin meidän siivousharjan vaihtopää sanoi itsensä irti. Rä

Aloitin meikkaamisen suhteessa luokkalaisiini ja kavereihin ilmeisen myöhään, vasta seiskan aikana ja rutiinit olivat pitkään aika mitättömiä. Juhliin saatoin laittaa kajaalia, kisoihin vähän rajummin, mutta pitkälle mentiin pohjameikillä ja ripsarilla. Sama päti muuhun kauneudenhoitoon; laiskasti silloin tällöin jotain, pääasiassa ei mitään. Hiukset olivat oma poikkeuksensa, mutta niistä ajattelin tehdä oman postauksensa. Viime kevät ja kesä olivat itselleni monella tapaa huonoa aikaa ja elin varmasti epäeettisimmin ja epäekologisimmin ikinä. Tuli tehtyä heräteostoksia, tilasin wishiltä, käytin enemmän aikaa kosmetiikan ja peilin edessä. Jälkiviisaana sitä huomaa paikkailleensa sijaistekemisellä huonoa oloa ja muita ongelmia. Nyt syksyn aikana olen antanut paljon tuolloin hankitusta kosmetiikasta eteenpäin ja pyrkinyt palaamaan ikään kuin juurille näissäkin asioissa. Kaappeja siivotessa löysin myös paketin vihreää savea. Ostin sen vuosia sitten, koska sen avulla hiusten piti kasvaa.

Taisin kuukausikatsauksessa mainita lukeneeni kuluneiden viikkojen aikana paljon blogeja ja niiden herättäneen paljon ajatuksia. Yksi asia erityisesti kiinnitti toistuvasti huomioni - kun neuvottiin, miten aloittaa zero waisting tai pyrkiä vähempään kuluttamiseen, monet ohjeet alkoivat neuvoilla, mitä kaikkea tulisi tätä varten ostaa. Toisena vaihtoehtona oli, että kirjoittaja itse pohti, mitä tarvitsee ostaa tai suunnitteli tekevänsä ostoksia, jotta voisi aloittaa vähemmän ostamista ja kuluttamista sisältävän elämän . Kuulostaako ristiriitaiselta? Itsestäni ainakin.   Teekupista sai kauniin kukkaruukun vanhan hajottua. Toki, jos lähtökohtana on täydellinen minimalismi ja on luopunut suunnilleen kaikesta ennen, kuin innostuu myös roskattomuuteen pyrkimisestä, voi joidenkin tavaroiden tai hyödykkeiden hommaaminen olla paikallaan, mutta! Me oikeasti elämme aika moisessa yltäkylläisyydessä ja täydelliset minimalistit taitavat olla edelleen vahva poikkeus (ja muutamia näidenkin blo

Meillä saa töistä viedä kotiin ylijäänyttä ruokaa. Oikeasti aika kiva työetu ja tapa vähentää ruokahävikkiä. Ennen tuli otettua vähän ehkä jotain erityisen hyvää ruokaa, vähän salaattia tai rahkaa. Perjantaina olin tekemässä sulkuvuoroa ja viikonloppua vasten yleensä vilkaisen myös jääkaapin ja siivoan ruuat, joita ei voi enää maanantaina lapsille tarjota. Yleensä sitä lentää liikaakin roskiin, mutta nyt jäin hetkeksi katselemaan pois kasaamaani ruuan määrää; pehmenneitä kurkkuja, semisti nahistuneita tomaatteja, päivällä tarjolla ollutta kanakastiketta, päiväysmaitoa ja iso laatikollinen salaattia ja pilkottuja tuorepaloja. Välipalarahkan olivat ilmeisesti muut työntekijät jo vieneet koteihinsa, mutta oikeasti näistäkin ylijäämistä muodostui valtava kassillinen ihan hyvää ruokaa. Olin jo kotona aloittanut pienen urakan siivoilla kuiva-ainekaappia ja käydä pakastinta läpi. Nyt ajatukseksi muodostui kokeilla kuukauden verran olla ostamatta juurikaan ruokaa. Kotona on jo nyt paljon