Houkutukset

Ekologinen elämä ja säästäminen ovat oikeastaan aika helppoja asioita, paljoa ei edes tarvitse tehdä. Oikeastaan mitään. Ei osta, viettää aikaa kotona vaikka kirjaston kirjaa lukien. Yksinkertaisuudessa piilee oikeastaan myös sen ongelma. Kun motivaatiota olisi, haluaisi hirveästi tehdä kaikkea aiheeseen liittyvää. Ostaa the oikeanlaisen eväsrasian. Vaihtaa kaikki muoviset astiat lasisiin, metallisiin tai puisiin ja hankkia sen ekokaupan must have vessaharjan vaikka kaikki vanhat tavarat ovat edelleen ihan käyttökelpoisia tai jopa käyttöikänsä alkupäässä. Uudistaa talon ilmeen tai laittaa kaikki puskurirahat sijoituksiin, koska korkoa korolle ilmiö. Näitä mielitekoja on itselläkin ollut ja osittain juuri sen takia ostolakko; tunnen itseni ja toivottavasti opin välttämään hetkelliset mieliteot. Toisaalta, ne ovat myös menneet nopeasti ohi ja vasta nyt on ollut muutama tilanne, jossa ostamattomuus on vaatinut enemmän.

Ensinnäkin meidän siivousharjan vaihtopää sanoi itsensä irti. Rätti ympärillä ei toiminut ja lähdettiinkin jo kauppaan uutta ostamaan, koska kyllähän siivoustarvikkeet välttämättömiä on ja haluan saada lattiat pestyä edes pari kertaa vuodessa. Kaupassa sitten pitelin vaihtopäätä, jota mainostettiin uusiomateriasta tehdyksi ja biohajoavaksi. Hienoa! Osittain niiden takia luuttu aikanaan valittiin. Mutta toisaalta, kaikki kiinnitykseen tarvittavat muoviosat tulevat myös mukana, pelkkää pesusieniosaa ei yksinään myydä. Tuote jäi kauppaan ja täysin ehjä varsi lähti kaverin pojan ensiasuntoon, koska joku luuttu sinne olisi hankittu. Nyt oli sentään käytetty, eikä oma, tarpeeton, päätynyt roskiin. Kotona pesin lattiat kontiltaan rätillä. Ei se ergonomisin ratkaisu, mutta kyllä sitä vielä parikymppisenä pystyy. Aikaa ei mennyt oikeastaan kauemmin, lattiat tuntuivat tulevan jopa paremmin pestyä ja listat sun muut tuli helposti pyyhittyä samalla. En kuulu niihin kodinhenkiin, jotka lattioita pesevät viikoittain, en edes kuukausittain, imurointi yleensä riittää, joten oikein hyvä ratkaisu tämä. Ja kaapeissa taas vähän enemmän tilaa.

Paljon pahempi ostolakkoa koetteleva kompastuskivi on tuote, jota en mitenkään saisi perusteltua välttämättömäksi tai edes suhteellisen tarpeelliseksi. Suosikkipelini jatko-osa julkaistiin juurikin reippaasti suunniteltua aikataulua myöhässä. Ja se on upea! Kaikki pelausvideot, arvostelut ja kuvaukset kertovat sen olevan jopa onnistuneempi ja monipuolisempi, mitä ensimmäinen osa. Sisäinen nörttini kärsii. Asiaa ei auta, että nyt iltaisin olisi aikaa pelatakin, kun viimeinen tentti hetkeen tuli suoritettua. Elän toivossa, että joku keksii ostaa pelin itselleni joululahjaksi. Tai antaa muuten vaan. Tai jospa veli ei omastaan pitäisi tai huomaisi sen kadonneen. Kyllä, olen säälittävä.

Oikeasti ostettavana lienee pyykkipussi. Vanhasta hajosi vetoketju sen verran, etten itse osaa sitä korjata tai verkkokankaisesta vaihtaa. Koska pyykkipussi pidentää vaatteiden käyttöikää ja pitää huolen, etteivät sukat katoa pesun aikana, on se mielestäni kohtuu perusteltu. Vanhan pyykkipussin voisi uusiokäyttää hedelmäpussina.

<3:llä Mari