Houkutukset
Ekologinen elämä ja säästäminen ovat oikeastaan aika
helppoja asioita, paljoa ei edes tarvitse tehdä. Oikeastaan mitään. Ei osta,
viettää aikaa kotona vaikka kirjaston kirjaa lukien. Yksinkertaisuudessa piilee
oikeastaan myös sen ongelma. Kun motivaatiota olisi, haluaisi hirveästi tehdä
kaikkea aiheeseen liittyvää. Ostaa the oikeanlaisen eväsrasian. Vaihtaa kaikki
muoviset astiat lasisiin, metallisiin tai puisiin ja hankkia sen ekokaupan must
have vessaharjan vaikka kaikki vanhat tavarat ovat edelleen ihan
käyttökelpoisia tai jopa käyttöikänsä alkupäässä. Uudistaa talon ilmeen tai
laittaa kaikki puskurirahat sijoituksiin, koska korkoa korolle ilmiö. Näitä
mielitekoja on itselläkin ollut ja osittain juuri sen takia ostolakko; tunnen
itseni ja toivottavasti opin välttämään hetkelliset mieliteot. Toisaalta, ne
ovat myös menneet nopeasti ohi ja vasta nyt on ollut muutama tilanne, jossa
ostamattomuus on vaatinut enemmän.
Ensinnäkin meidän siivousharjan vaihtopää sanoi itsensä
irti. Rätti ympärillä ei toiminut ja lähdettiinkin jo kauppaan uutta ostamaan,
koska kyllähän siivoustarvikkeet välttämättömiä on ja haluan saada lattiat
pestyä edes pari kertaa vuodessa. Kaupassa sitten pitelin vaihtopäätä, jota
mainostettiin uusiomateriasta tehdyksi ja biohajoavaksi. Hienoa! Osittain
niiden takia luuttu aikanaan valittiin. Mutta toisaalta, kaikki kiinnitykseen
tarvittavat muoviosat tulevat myös mukana, pelkkää pesusieniosaa ei yksinään
myydä. Tuote jäi kauppaan ja täysin ehjä varsi lähti kaverin pojan
ensiasuntoon, koska joku luuttu sinne olisi hankittu. Nyt oli sentään käytetty,
eikä oma, tarpeeton, päätynyt roskiin. Kotona pesin lattiat kontiltaan rätillä.
Ei se ergonomisin ratkaisu, mutta kyllä sitä vielä parikymppisenä pystyy. Aikaa
ei mennyt oikeastaan kauemmin, lattiat tuntuivat tulevan jopa paremmin pestyä
ja listat sun muut tuli helposti pyyhittyä samalla. En kuulu niihin
kodinhenkiin, jotka lattioita pesevät viikoittain, en edes kuukausittain,
imurointi yleensä riittää, joten oikein hyvä ratkaisu tämä. Ja kaapeissa taas
vähän enemmän tilaa.
Paljon pahempi ostolakkoa koetteleva kompastuskivi on tuote,
jota en mitenkään saisi perusteltua välttämättömäksi tai edes suhteellisen tarpeelliseksi.
Suosikkipelini jatko-osa julkaistiin juurikin reippaasti suunniteltua
aikataulua myöhässä. Ja se on upea! Kaikki pelausvideot, arvostelut ja
kuvaukset kertovat sen olevan jopa onnistuneempi ja monipuolisempi, mitä
ensimmäinen osa. Sisäinen nörttini kärsii. Asiaa ei auta, että nyt iltaisin
olisi aikaa pelatakin, kun viimeinen tentti hetkeen tuli suoritettua. Elän
toivossa, että joku keksii ostaa pelin itselleni joululahjaksi. Tai antaa
muuten vaan. Tai jospa veli ei omastaan pitäisi tai huomaisi sen kadonneen.
Kyllä, olen säälittävä.
Oikeasti ostettavana lienee pyykkipussi. Vanhasta hajosi vetoketju sen verran, etten itse osaa sitä korjata tai verkkokankaisesta vaihtaa. Koska pyykkipussi pidentää vaatteiden käyttöikää ja pitää huolen, etteivät sukat katoa pesun aikana, on se mielestäni kohtuu perusteltu. Vanhan pyykkipussin voisi uusiokäyttää hedelmäpussina.
<3:llä Mari
Tosi mielenkiintoinen blogi, jään ehdottomasti seuraamaan!
VastaaPoistaKulutuksen vähentämisessä, oli syynä säästeliäisyys tai ekologisuus, tai molemmat, on tosiaan iso ongelma just se, että pitäisi pystyä olemaan tekemättä ja ostamatta, vaikka tietenkin innostuneena haluaisi tehdä paljon konkreettisia asioita. Kai meihin on ohjelmoitunut todella syvälle sisimpään se, että tekeminen=kuluttamista. Isoin este on ehdottomasti psykologinen, pitää onnistua kytkemään pois tuo ajatusmalli. Itsellä toimii nykyään jo kohtuuhyvin, ostaminen ei ole enää reaktioissa ensimmäisenä, kun kohtaan ongelman tai haluan saada jotain aikaan, mutta parantamisen varaa löytyy aina.
Kiitos, ihana kuulla!
PoistaKyllä, kun oman mielensä pystyykääntämään, on vaikein osuus selätetty. Tietysti, jos tulee välttämättömiä ostoksia (vaikka ruoka), joutuu taas eettisessä/ekologisessa mielessä pohtimaan omia valintojaan ja tekemään päätöksiä, mutta arkisissa asioissa niihinkin löytänee nopeasti uuden rutiinin. Ja jälleen, vähemmällä kuluttamisella päätöksiäkin tarvitsee tehdä harvemmin.