Marraskuun hävikkiruoka

Hieman kuunvaihteen jälkeen pohdin töissä ylijäävää ruokaa ja asetin itselleni hävikkiruokahaasteen. Nyt voisikin olla hyvä hetki katsoa, miten tavoitteet sujuivat. Opin ainakin omista kulutustottumuksistani paljon!

Marraskuu on ollut itselleni paitsi kiireinen, myös migreenin ja päänsäryn täytteinen. Varmasti ensin mainittu on osaltaan selittänyt jälkimmäisiä. Jos näiden alaisena tai muuten vain ärtyneenä ja huonosta päivästä kärsivänä lähdin hakemaan kaupasta kauramaitoa, sorruin todennäköisemmin ostamaan jotain listan ulkopuolista. Haasteen tavoitteenahan oli syödä kotona pääasiassa töistä ylijäänyttä ruokaa, mutta sitä sai täydentää juurikin kasvismaidolla, kahvilla ja satunnaisella tuoreella. Useimmiten sortuessani listan ulkopuolelle se oli jotain nopeaa herkkua tai leipää. Selvästi siis lohturuokaa ja tunnesyömistä. Leivät ostin omaan pussiin paistohyllyltä, mutta herkut sitten saattoivatkin olla ihan mitä tahansa ja miten tahansa pakattuja, mikä ehdottomasti harmittaa eniten.

Alkukuusta huomasin raijaavani alkuinnostuksesta jopa aivan liikaa ruokaa kotiin, jolloin sitä sai pakastaa tai syömällä syödä. Kuun keskivaiheilla vähän rauhoitinkin tahtia ja aloin laskeakin, paljonko tarvitsen ruokaa ja mitkä saan realistisesti kulumaan. Tämä tietysti lisäsi työpaikan hävikkiruuan määrää, mutta vähensi omaa turvotustani (sekä koirien saaman ylijäämäruuan määrää). Nyt olen tuonut illaksi paljon salaatteja kotiin ja muutaman annoksen valmiita ruokia. Näitä on ollut kiva tuunailla ja soveltaa omien makujen mukaan.

Kokonainen elämä edessä-blogista nappasin tortillareseptin, jota aina päivän mukaan hieman tuunailin ja heitin kaappien kätköistä milloin mitäkin siementä, jauhetta ja muuta kuivatilpehööriä mukaan. Yleensä leipomuksiani välttelevä puolisokin tykästyi ja "leipäset" olivat aika vakio lisuke kastikkeiden kanssa. Toimivat myös makeina versioina, jos taikinaan sekoittaakin kaakaojauhetta ja marjoja. Pakko oli testata toimivuutta sillä kaapeista löytyi lähes avaamaton pussi raakakaakaojauhetta. Olin joskus ostanut sen, kun täytyyhän nyt jokaisen syödä tätäkin the superruokaa. Tyhmää!

Paljon muutakin unohtunutta löytyi kuivakaappeja siivoillessa ja järjestellessä. Sain myös motivaatiota järjestellä keittiön hyllyköt itseäni paremmin palveleviksi. Ennen pidin kuiva-aineita syvässä nurkkakaapissa, koska niin tehtiin lapsuudenkodissani ja tapa siirtyi omilleen muutossakin. Nyt syvässä nurkkakaapissa on paljon astioita (jotka nekin mahtuvat kaappeihin paljon paremmin) ja niiden kohdalla riittää, että edestä saa otettua yhden käyttöön. Muut eivät unohtuneinakaan mene vanhaksi. Kuiva-aineet taas näkee nyt helposti yhdellä vilkaisulla ja pysyn paremmin kärryillä, mitä kaikkea kaapissa onkaan.

Ja onhan siellä vaikka ja mitä. Tyypillisesti kasviksia ja ylijääneitä ruoka-annoksia ilmeisesti heitetään jätteisiin, kun niiden käyttö unohtuu tai venyy. Itselläni tämä pahis olikin kuiva-aineet. Löysin useampia jauheita, pari purkkia leivinjauhetta, järjettömiä teemääriä ja paljon muuta. Kuukauden aikana olen näitäkin yrittänyt tyhjentää ja käyttää, mutta osa tuotteista oli ehtinyt jo härskiintyä. Rahan ja luonnonvarojen tuhlausta, mutta nyt tiedän, mihin itseni pitää hävikkiruuan osalta keskittyä.

Muutamia aineksia olen myös käynyt ostamassa, esimerkiksi tomaattikeittoa varten kookosmaitoa. En siis täydellistä hävikkiruokailua toteuttanut, mutta kouluarvosanaksi onnistumisestani voisin antaa 8+. Paremminkin olisi voinut mennä erityisesti herkkujen suhteen ja häpeän aiheuttamaani kuiva-ainehävikkiä, mutta yhtään kokonaisen aterian aineksia en ostanut kuukauden aikana vaan ainoastaan täydensin puuttuvia aineksia. Alkukuusta koin myös ruokakaupassa usein pakottavaa tarvetta ostaa edes jotain, varsinkin miehen kanssa yhdessä ostoksilla ollessa, jolloin mukaan tuli hedelmiä ja vihanneksia tavallista enemmän. Nämä kaikki kuitenkin tuli syötyä ja tarve haihtui nopeasti loppukuuta kohden. Koen oppineeni paljon omista ruokakulutustottumuksistani ja päässeeni hyvään alkuun sen suhteen. Rahaa säästyi myös mukavasti, joskin niille on tiedossa jo käyttöä, mutta niistä sitten talouspostauksessa. Hävikkiruokatapa tulee siis jäämään eloon, samoin projekti kaappien tyhjentämisestä. Sallin kuitenkin vapaammin poikkeuksia, paitsi herkkujen suhteen voisin tiukentaa itsekuria.

Yllätyshimonani on ollut peruna! En koskaan ole erityisemmin välittänyt perunasta vaan se on ollut tylsä, mauton, halpa, eettinen ja helppo lisuke. Nyt, kun tavoitteena on ollut olla ostamatta uusia lisukkeita ja tyhjentää sitä kuiva-ainekaappia, on perunaruuat vain pyörineet mielessä. Kyllähän meillä töissäkin perunaa on lisukkeena ja ylijäämänä, mutta lähes jokainen tietää, miltä valmiiksi kuoritut, keitinvedessä tunteja lilluneet keskuskeittöltä lämpölaatikossa tulleet perunat maistuvat. Illalla siis perunateatteria?

<3 Mari