@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Kuten kerroin, monelle jo shampoottomuus on ollut iso yök. En siis ole sen enempää kertonut muista luomuilu kokemuksistani avopuolisoa pidemmälle. Tai syksyn alussa vihjasin työparille, että olen tehnyt muutoksia erään tuotteen suhteen ja jos huomaa sivuvaikutuksia, saa sanoa suoraan. Ainakaan vielä en ole palautetta kuullut ja ainakin elän hyvässä uskossa, että uskaltaisi sanoa, jos ongelmia pienessä ryhmätilassa asian suhteen olisi. Niin, ilmastoahdistuksessani päätin luopua myös dödön käytöstä niiden kemikaalien ja kertakäyttöroskien vuoksi. Pitkän testijakson jälkeen uskallan vihdoin myös mainostaa kotitekoista dödöä, jonka perusresepti on kiertänyt varmaan jokaisessa zero waste blogissa ja keskustelussa. Mutta on se silti niin kiva! Niin, ensimmäisiä zero waste-päätöksiäni oli luopua perus deodoranteista ja antiperspiranteista, joita molempia käytin vaihdellen. Olin vuosia käyttänyt perus roll oneja, kun kesällä päädyin suihkutettaviin. Mitään luotettavaa tietoa en aiheesta...

Olen nyt ollut kaksi päivää kotona nukkumassa kuumetta pois ja koen valtaisan huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan koneella tätä. Kotona. Kääriytyneenä vilttiin. Teetä juoden. Mutta kun eihän sitä saikulla saisi, kuin maata sängyssä ja voida huonosti. Koska muutenhan olisi työkykyinen ja on vain laiskuutta oleskella kotona. Koska kaikkihan haluavat kuumeisen ja puolikuntoisen opettajan kaitsemaan lapsiaan. Ei ole aina helppoa olla kaikesta syyllistyvä idiootti, joten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kerroin ottaneeni osaa vegaanihaasteeseen. Omasta syömishistoriastani löytyy erilaisia kasvisruokailu ja vege pätkiä, joista suurin osa kariutunut joko siihen, että olen vaatinut heti alussa itseltäni liikaa, muiden miellyttämiseen, huonolaatuiseen laitosruokaan tai yleiseen elämäntilanteen raskauteen, jossa motivaatio kaikkeen loppuu. Nyt haasteeseen lähdin ajatuksella saada päivitettyä tietojani, uusien ideoiden ja vinkkien toivossa. Mahani on myös ärsyttävyyteen herkkä ja tuntuu, ...

Vuoden pimeimpään aikaan pääsin töiden kautta luonnonkosmetiikkapajaan kuuntelemaan lyhyttä luentoa aiheesta ja sitten itse valmistamaan tuotteita. Olen hirveän antisosiaalinen ja kuultuani, että työparini ei päässytkään osallistumaan iltaan, koin ehkä ihan pientä ahdistusta. Semivieraiden seurassa yksin. Mitä jos joudun seurustelemaan ja olemaan sosiaalinen? Mitä jos mokaan? Luento-osuus ja syöminen oli helppoa, sain piiloutua nurkkaan. Kosmetiikan valmistuskin kuulosti hauskalta ja lähdinkin touhuamaan lopulta aika innolla, mitä nyt oli pelottavaa, kun minulta kysyttiin ohjetta ja työpariksi. En osaa! Apua! Liikaa vastuuta! Piilouduin siis uudelleen nurkkaan, mutta uskalsin lopussa itsekin kysellä pajan vetäjältä ja lopulta jutella myös muiden kanssa. Ei ole helppoa olla sosiaalisesti kömpelö introvertti. Töissä voin vetää työroolia ja kaikki ovat jo niin tuttuja, että oleminenkin on helppoa, mutta puoliviralliset tilanteet ovat epämiellyttäviä. Miten niissä kuuluu olla ja kä...

Tässä näppärä vinkki, miten päästä nopeasti eroon ylimääräisestä rahasta ostolakon aikana, tukea yritystoimintaa ja pelastaa maailma - korjauta vanha vaatteesi. Kukaan ei ole voinut elää elämäänsä niin pimennossa, ettei olisi tietoinen halpatuotantovaatteiden ongelmista. Aiheesta on keskusteltu mielestäni koko nuoruuteni ja ajoittain asia nousee uudelleen pinnalle. Nuoruudessani (voinko sanoa niin? Tai oikeammin, haluanko edes vielä leimata itseäni vanhaksi?) ensimmäinen isompi keskustelua herättänyt tapaus oli Rana Plaza-tehtaan romahdus , mutta myös ajoittaiset ketjujen imagon kohotusyritykset saavat asian taas esille. Ja nyt tietysti ilmastoraportti, joka nosti epäinhimillisten työolojen lisäksi valokeilaan vaateteollisuuden ympäristöongelmat . Halvalla vaatteella on kallis hinta, mutta ihan rehellisesti harva sitä ajattelee aktiivisesti arjessa. Uutisten yhteydessä voivotellaan, ehkä katsotaan vähän omaa vaatekaappia läpi ja laitetaan muutamat Made in kolmasmaailma-vaatteet kierrä...

Haaveilen selkeästä, yksinkertaisesta kodista, jossa kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä ja lattiapinta-ala sallisi vähän enemmän tilaa vievät harrastukseni. Siivouskin saisi olla helpompaa. Siis kodista, jossa olisi vain kaikki tarpeellinen, ei mitään ylimääräistä ja jossa olisi helppo keskittyä olennaiseen ja omiin harrastuksiin. Turhat tavarat ja velvoitteet eivät häiritsisi tai tuottaisi ahdistusta. Olen kasvanut hyvin materiakeskeisessä perheessä, mikä lienee aika tavallista koko läntisessä yhteiskunnassa. Olen siis itsekin oppinut siihen, että parempi pitää varoilta tallessa ja ottaa muiden vanhaa vastaan, koska ehkä sitä tarvitsee. Olen aina pitänyt myös lahjojen antamisesta ja saamisesta, ja onhan niitäkin jaksoja takana, kun tavaran hamstraamisella on paikannut jotain muuta ongelmaa. Ajoittain jo omassa historiassanikin on ollut jaksoja, kun tavaramäärä on ahdistanut ja kulutusyhteiskunnan mielekkyys tullut kyseenalaistettua, mutta se ei ole hirveästi esimerkiksi huonees...

Kerroin no poo-postauksessa kahvin olevan yksi osa hiustenpesurutiiniani, toinen vakiokäytössä oleva oli etikka. Kahvin toimivuus ja miten sillä pesen on herättänyt ehkä eniten kysymyksiä. Viimeisimmän keskustelun kävin eilen työpaikan suunnittelupalaverissa. Yllättävän moni oli käyttänyt kahvia jo aiemmin ja oli myös tyytyväinen tuloksiin, yksi puolestaan päätti tänään testata. Huomenna kuulen varmaan tuloksista. Oletan pettymystä, koska mitään ei ole kuulunut. 1. Kahvi hiushuuhteena ja tumman värin kirkastajana Tai pesuaineena. Olen kiehauttanut vettä ja kaatanut jo kertaalleen käytettyjen purujen läpi eli lyhyesti keittänyt vain kahvia. Jos aamukahvista on jäänyt jotain pannuun seisomaan, olen sen hyödyntänyt tässä. Annan kahvin jäähtyä. Tässä välissä olen hiukset kastellut mahdollisimman kylmällä suihkulla ja hangannut huolellisesti päänahkaa. Kahvin jäähdyttyä huuhtelen sillä hiukset pääalaspäin. Ajoittain lasken kipon alas ja hankaan päänahkaa huolellisesti ja kaadan l...

Tämä on oikeastaan asia, jota selvittelin jo aikoja sitten ja josta on pitänyt pienen ikuisuuden kirjoittaa, mutta saatuani mäntysuopasaippuan lahjaksi oli viimein pakko tarttua toimeen. Olen siis aina pessyt kotia enemmän tai vähemmän mäntysuopapainotteisesti, hyödyntänyt sitä kirvojen karkoituksessa ja vähän kaikessa muussakin . Onhan se monitoimisaippuan maineessa ja ainakin itse olen sen kovin ekologiseksi mieltänyt. Tuoksu myös tuo mieleen lapsuuden, mummolan ja kesän mattopyykit, joten onko tuo nyt ihme, jos se on omiin suosikkeihini kuulunut? Samaa mieltä ovat ilmeisesti muutkin, sillä mäntysuopaa myydään 1,5 miljoonaa kiloa vuodessa . Oma kiinnostukseni tuotteeseen heräsi, kun vanha palani oli loppumassa ja oli aika lähteä metsästämään uutta. Useimmissa zero waste-blogeissa vannotaan Marseille-saippuan nimiin ja itsekin aloin kyseenalaistaa, onko tämä Ranskan lupaus siis parempi valinta. Marseille on siis oliiviöljysaippua, jolla voi pestä koko kropan, tiskata astiat ja varmaa...

Käydessäni läpi hiushistoriaani , asetin itselleni samalla joulukuulle hiushaasteen liittyen shampoottomaan elämään eli no poo-metodiin. Itselle kyllä tulee termistä jotain muuta mieleen. Kerroin haasteen alussa jo ensimmäisen viikon ahdistaneen sekä sisältäneen vaikka mitä säätöä, kokeilua ja epävarmuutta. Tavoite loppuvuodesta pesemättömillä hiuksilla on muutamalla päivällä jo ylitetty, mutta oikeastaan en ole enää pitkään ajatellut koko haastetta tai elänyt sen mukaan. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin huomata jo oleellisia muutoksia hiusten käyttäytymisessä ja kolmannen viikon aikana pääsin omasta mielestäni siihen aidosti rasvoittuneeseen tilaan. Neljännellä viikolla pyysin jokaista ihmiskontaktia lääppimään päätäni ja arvostelemaan tuntemusta. Kuukauden aikana olen myös käynyt mielenkiintoisia keskusteluja hiusten shampoottomuudesta. Perusrakenne on ollut laatua: -Aloitin muuten kokeilun shampoottomuudesta. -Yök! Kaverinserkunkaima kokeili kanssa, ei sellaisena voi olla töis...

Vuosi vaihtui sisarusten ja heidän kumppaneidensa ympäröimänä sekä oman mieheni kanssa. Jos vuodenvaihteen hetken tulisi kuvata sitä seuraavaa vuotta, on omasta vuodestani 2019 tulossa erittäin onnistunut ja täynnä itselleni rakkaita ihmisiä. Taakse jäänyttä vuotta ei tule ikävä, oli raskas ja vaikea täynnä pettymyksiä, huonoja uutisia, riitoja ja typeryyttä. Täältä pääset myös lukemaan uuden vuoden lupaukseni. Hieman ennen vuodenvaihdetta kansalaisaloite rakettien kieltämisestä yksityishenkilöiltä sai tarpeeksi allekirjoituksia, jotta se otetaan eduskunnassa käsittelyyn. Espoo puolestaan ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta järjestävänsä ilotusesityksen sijaan lasernäytöksen. En ole vielä saanut aikaiseksi googlata kuvia, mutta ainakin omassa feedissäni olen kuullut paljon kehuja, mutta myös tietysti marmatusta. Raketit kuuluvat suomalaiseen uuteen vuoteen, kuten känni juhannukseen ja lenkkimakkara grilliin.   Meille ei lapsuudessa juuri koskaan hankittu ilotulit...

Kuten kerroinkin, joulukuu on ollut kulurakenteiltaan poikkeava muista kuukausista. Säännöllisten pakollisten menojen jälkeen en uskaltanut säästöön tässä kuussa siirtää, sillä menoja oli vielä edessä. Yhtenä näistä oli autoni ensikatsastus, josta se meni heittämällä läpi. Harvoin tulen hyvillä mielin kotiin mistään autoihin liittyvän jälkeen, mutta Katsastus10 :n työntekijät olivat mukavan rentoa ja huumorintajuista porukkaa. Liian usein tuntuu, että naisoletettuna minkä tahansa autoasian hoitamista seuraa muuta spleinaus, alentava kommentti tai muuten ärsyttäviä kontakteja, mutta kerrankin koin tulleeni kohdelluksi ihan vain asiakkaana, en sukupuolena. Vaikka tuo minttuviinan värinen retropikkuauto olisi jo itsessään ehtymätön naiskuskivitsien lähde, eikä yksisarviskoriste varmastikaan asiaa auta (kyllä, se oli niin ällön kliseinen, että pakko se oli hommata kesällä). Myös joulun lisäksi lähipiirissä juhlittiin useampia pyöreitä vuosia, joiden kimppalahjoihin osallistuin. Suurinosa...

Kuten Lifestyle-blogit ovat meille opettaneet, kuuluu joulun jälkeen pohtia saatuja lahjoja. Niin itsekin teen, joskin vähän eri näkökannalta. Kuten varmasti monet, myös perheeni ja itse pidämme lahjojen antamisesta ja onhan niitä kiva myös saada. Itsestänikin on toisaalta kiva pohtia toisen tarpeita ja yrittää etsiä jotain, mistä toinen ilahtuisi ja lahjoja avatessa seurata lahjan saajan reaktiota. Tiedän tämän koskevan ihan koko perhettäni. En viitsi alkaa saarnaamaan, miten mokoma tavara keskeisyys ei ole hyvästä, kierrätetty tai itsetehtykin lahja on hyvä ja voisiko juhlia muutenkin, kuin tavaroiden kautta. Nämä lienevät kaikille blogiini eksyville ihan peruskauraa ja koko joulukuun asiasta on puhuttu eri lähteissä hyvinkin paljon. Jälkiviisaus on myös erittäin ärsyttävää, ne rahat on jo tuhlattu ja juna mennyt. Kerroin myös edellisessä postauksessani asettaneeni mm. toiveen lahjattomuudesta tai aidosta tarpeesta. Tiedän, että ainakin äitini on stressannut tätä todella paljon ja ...

Tunnistitteko laulun? Tonttu-ukoistahan siinä lauletaan. Vain suomalainen voi kirjoittaa näin ihastuttavilla sanoilla varustetun joululaulun ja vielä ylipirteällä sävelellä. Toinen suosikkini joululauluista on Röllin versio joulumaasta; joulumaa jos jokaiselta löytyy kukkarosta. Tätähän se tänä päivänä pitkälti on. Joulukuu on osaltani mennyt hyvin väsyneissä tunnelmissa. Vaikka mitään erityisempää ei ole sattunut, olen töiden jälkeen aivan poikki ja vain nukahdellut lattioille. Miten niin normaalit ihmiset ottavat päiväunet sängyllä tai sohvalla? Meillä ei ole sohvaa ja olkkarin lattialle on sänkyä nopempi sammua. Eikä sitä nyt kesken päivää sänkyn mennä, laiskuutta! Koirakin tykkää Niin, en siis ole ollut hirveän tuottava tai tehokas, tulee joululoma ihan tarpeeseen. Joulusta itsestään en muista itse koskaan suuremmin välittäneeni. Varmasti ollessani vielä pieni lapsi, on se tuntunut jännältä ja sitä on odottanut, mutta niistä ajoista en enää hirveästi muista. Ala-asteella vä...