@maninajohanna - kohti parempia valintoja

On aika hurjaa lukea läpi viimeisimpiä tekstejä vuoden takaa. Jatkuvaa sairastelua, väsymystä ja itsesyytöksiä. Olin noihin aikoihin matkalla pohjalle ja se välittyy kyllä rivien välistä. Pian edeltävän postaukseni jälkeen en oikeastaan jaksanut vapaalla, kuin nukkua lattialla tai kiukutella kotona. Sinnittelin pari viikkoa kesäpäivystyksessä, käytin kahden viikon lomani häävalmisteluihin ja kävin töissä pistämässä uuden toimintakauden aluille. Syksy 2019 alkoi samassa talossa, mutta uudessa ryhmässä ja uudessa tiimissä. Hanna siirtyi meille töihin ja rakastuin tähän energiseen hippiin täysillä. Hän myös muistutti monesta asiasta, joista alalla pidin ja miksi olin päättänyt varhaiskasvatukseen erikoistua aikanaan (tai vain 2,5 vuotta sitten). Lyhyen työpätkän jälkeen vietimme häitä puolisoni kanssa. Häistä jäi harmittamaan se, että se ajoittui lopulta niin vahvasti uupumuksen ja oman pahoinvointini jalkoihin, että en täysillä pystynyt nauttimaan niistä ja suunnitteluissa ei voimat rii...

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä keskusteluun roskien lajittelusta ja esteettisemmistä ratkaisuista roskien säilömiseen ennen niiden viemistä lajittelupisteisiin. Noloa, miten paljon oikeasti aiheesta innostuin. Splainattuani ja spämmättyäni ryhmän keskustelua tovin, päätin tulla vielä tännekin pätemään. Koska voin. Joten jos roskapuhe ei kiinnosta ja tiedät siitä minua enemmän, lopeta lukeminen. Tai hei! Älä lopeta! Lue ja kommentoi, kerro parannuksia ja jaa omat vinkkisi. Meidän taloutemme koostuu kahdesta aikuisesta ihmisestä ja kahdesta koirasta. Vain itse pyrin kohti nollahukkaa, mutta myös mies lajittelee ja pyrkii omalta osaltaan tekemään kestävämpiä valintoja. Tämän vuoksi meillä tarvitaan siis edelleen kaikki mahdolliset roskikset. Parhaillaan niitä on kuusi; metalli, lasi, muovi, bio, paperi- ja kartonki sekä sekajäte/polttokelpoinen jäte. Eniten tilaa vaativat muoviroskat. Itse pyrin ostamaan mahdollisimman pitkälti kaiken muovittomana, mutta mies ei asiaan kiinnitä huom...

Samoihin aikoihin, kun aloitin blogin ja kierin ympäristöahdistukseni pahimmissa ensiaalloissa (nyt olen kai jo tottunut jatkuvaan kivistykseen vatsassa, kun tuntuu, etten tee tarpeeksi ja ympärillä tehdään vielä vähemmän), pamahti sähköpostiin koko firmamme johtajalta viestiä, miten FEE Suomi etsii hallitukseensa ensikaudelle uusia jäseniä ja miten toivoisi työntekijöiden asiasta innostuvan. Koska syksyn tentit olivat lähes ohi ja työn, opintojen ja tavoitteellisen treenaamisen kombinaation tuska hetkeksi unohtunut, näpyttelinkin jo seuraavana iltana hakemusta hallitukseen. Eilen järjestetyssä kokouksessa minut sitten valittiin yhdeksi hallituksen jäseneksi kaudelle 2019-2020. Jännittää! FEE Suomi on järjestö, joka on varmaan parhaiten tunnettu Vihreästä Lipusta kouluilla ja päiväkodeilla. Lyhyesti kyseessä on ympäristökasvatukseen ja kestävään kehitykseen keskittyneestä järjestöstä. Kuten varmaan rivienvälistä jokainen blogia edes selannut on huomannut, työskentelen päiväkodis...

Meillä saa töistä viedä kotiin ylijäänyttä ruokaa. Oikeasti aika kiva työetu ja tapa vähentää ruokahävikkiä. Ennen tuli otettua vähän ehkä jotain erityisen hyvää ruokaa, vähän salaattia tai rahkaa. Perjantaina olin tekemässä sulkuvuoroa ja viikonloppua vasten yleensä vilkaisen myös jääkaapin ja siivoan ruuat, joita ei voi enää maanantaina lapsille tarjota. Yleensä sitä lentää liikaakin roskiin, mutta nyt jäin hetkeksi katselemaan pois kasaamaani ruuan määrää; pehmenneitä kurkkuja, semisti nahistuneita tomaatteja, päivällä tarjolla ollutta kanakastiketta, päiväysmaitoa ja iso laatikollinen salaattia ja pilkottuja tuorepaloja. Välipalarahkan olivat ilmeisesti muut työntekijät jo vieneet koteihinsa, mutta oikeasti näistäkin ylijäämistä muodostui valtava kassillinen ihan hyvää ruokaa. Olin jo kotona aloittanut pienen urakan siivoilla kuiva-ainekaappia ja käydä pakastinta läpi. Nyt ajatukseksi muodostui kokeilla kuukauden verran olla ostamatta juurikaan ruokaa. Kotona on jo nyt paljon...