@maninajohanna - kohti parempia valintoja

On aika hurjaa lukea läpi viimeisimpiä tekstejä vuoden takaa. Jatkuvaa sairastelua, väsymystä ja itsesyytöksiä. Olin noihin aikoihin matkalla pohjalle ja se välittyy kyllä rivien välistä. Pian edeltävän postaukseni jälkeen en oikeastaan jaksanut vapaalla, kuin nukkua lattialla tai kiukutella kotona. Sinnittelin pari viikkoa kesäpäivystyksessä, käytin kahden viikon lomani häävalmisteluihin ja kävin töissä pistämässä uuden toimintakauden aluille. Syksy 2019 alkoi samassa talossa, mutta uudessa ryhmässä ja uudessa tiimissä. Hanna siirtyi meille töihin ja rakastuin tähän energiseen hippiin täysillä. Hän myös muistutti monesta asiasta, joista alalla pidin ja miksi olin päättänyt varhaiskasvatukseen erikoistua aikanaan (tai vain 2,5 vuotta sitten). Lyhyen työpätkän jälkeen vietimme häitä puolisoni kanssa. Häistä jäi harmittamaan se, että se ajoittui lopulta niin vahvasti uupumuksen ja oman pahoinvointini jalkoihin, että en täysillä pystynyt nauttimaan niistä ja suunnitteluissa ei voimat rii...

Ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana. Ensialkuun en juurikaan autoillut, mutta noin vuoden päästä isoisäni vaihtoi autoa ja lahjoitti vanhan autonsa minulle. Hyvä siinä mielessä, että ajovarmuus kasvoi ja myöhemmin välivuotena sain töitä pidemmän matkan päästä ja sen verran syrjästä, etten olisi mitenkään muuten päässyt vuorotöihini. Ensimmäisenä opiskeluvuotena pidin vielä autoa omassa käytössäni. Kumppani asui kauempana ja jälleen julkisten saavuttamattomissa, joten olihan se silloin tällöin kiva nähdä. Valmistuttuaan hän muutti perässäni Espooseen ja itse luovuin tuolloin autosta. Asuimme lähellä opiskelupaikkaani ja vaikka töihin kesäisin olikin matkaa, taitoin sen kiltisti julkisilla. Myöhemmin siirryttyäni LTO:n hommiin, pystyin vaikka kävelemään töihin. Kätevää. Tuolloin rakensin ensimmäisiä kertoja omaa imagoani ja minäkuvaa eettisen kuluttamisen ja julkisilla kulkijan rooliin, myös hippilukion (Steiner) käyneelle ekologiset valinnat olivat osa minuutta. Kuitenkin voin myöntää ol...

Haaveilen selkeästä, yksinkertaisesta kodista, jossa kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä ja lattiapinta-ala sallisi vähän enemmän tilaa vievät harrastukseni. Siivouskin saisi olla helpompaa. Siis kodista, jossa olisi vain kaikki tarpeellinen, ei mitään ylimääräistä ja jossa olisi helppo keskittyä olennaiseen ja omiin harrastuksiin. Turhat tavarat ja velvoitteet eivät häiritsisi tai tuottaisi ahdistusta. Olen kasvanut hyvin materiakeskeisessä perheessä, mikä lienee aika tavallista koko läntisessä yhteiskunnassa. Olen siis itsekin oppinut siihen, että parempi pitää varoilta tallessa ja ottaa muiden vanhaa vastaan, koska ehkä sitä tarvitsee. Olen aina pitänyt myös lahjojen antamisesta ja saamisesta, ja onhan niitäkin jaksoja takana, kun tavaran hamstraamisella on paikannut jotain muuta ongelmaa. Ajoittain jo omassa historiassanikin on ollut jaksoja, kun tavaramäärä on ahdistanut ja kulutusyhteiskunnan mielekkyys tullut kyseenalaistettua, mutta se ei ole hirveästi esimerkiksi huonees...

Tuntuu, että rankka syksy painaa edelleen niskaan. Kuten olen kertonut, oli itselläni henkisesti raskas kevät ja kesä, syksyllä ovat omat työkuvioni mullistuneet kahdesti ja muutenkin on tuntunut, että syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista. Kun joululoma sitten alkoi, olin aivan kuollut ja naatti. Yleensä käytän vapaapäivät suhteellisen tehokaasti. Nautin siitä, että saan paljon aikaan ja voin nähdä työni tuloksoa. Mies yrittää muistuttaa lepäämisestä ja rauhallisista koti-illoista, mutta itse koen palautuvani parhaiten työstä, kun koen vapaalla saavani tehdä, puuhata ja kokea, että moni rästiin jäänyt asia tulee hoidettua. Mutta tuntuu, että tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun lomalla olen jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaksi ensimmäistä vapaata menivät ohi hujauksessa, nukuin liian pitkään, sammuin päivisin lattioille ja paketoin viimeisiä lahjoja. Aattona ja joulupäivänä sai autolla kulkea ja ravata läpi sukulaisia, Tapanin päivänäkään emme olleet kotona. Vaikka rakastan suku...

Kuten Lifestyle-blogit ovat meille opettaneet, kuuluu joulun jälkeen pohtia saatuja lahjoja. Niin itsekin teen, joskin vähän eri näkökannalta. Kuten varmasti monet, myös perheeni ja itse pidämme lahjojen antamisesta ja onhan niitä kiva myös saada. Itsestänikin on toisaalta kiva pohtia toisen tarpeita ja yrittää etsiä jotain, mistä toinen ilahtuisi ja lahjoja avatessa seurata lahjan saajan reaktiota. Tiedän tämän koskevan ihan koko perhettäni. En viitsi alkaa saarnaamaan, miten mokoma tavara keskeisyys ei ole hyvästä, kierrätetty tai itsetehtykin lahja on hyvä ja voisiko juhlia muutenkin, kuin tavaroiden kautta. Nämä lienevät kaikille blogiini eksyville ihan peruskauraa ja koko joulukuun asiasta on puhuttu eri lähteissä hyvinkin paljon. Jälkiviisaus on myös erittäin ärsyttävää, ne rahat on jo tuhlattu ja juna mennyt. Kerroin myös edellisessä postauksessani asettaneeni mm. toiveen lahjattomuudesta tai aidosta tarpeesta. Tiedän, että ainakin äitini on stressannut tätä todella paljon ja ...

 Monet kulutuksen vähentämiseen keskittyneet blogit hehkuttavat kasvanutta vapaa-aikaa ja mahdollisuutta keskittyä elämän olennaisuuksiin, kuten sukulaisten näkemiseen. Itse teen selvästi jotain väärin, koska aikaa on vuorokaudessa edelleen ihan liian vähän ja aina väsyttää ja on kiire ja taas on liian kauan siitä, kun kävin vierailemassa isovanhempieni luona. Tai vanhempieni. Tai sisarusten. Ja kotityötkin on tekemättä. Osittain tätä selittää se, että en kuluttanut aikaa ennenkään kivijalkaputiikeissa kierrellen. Tilasin netistä, selasin väsyneenä EMP:n sivuja tai Mia Storen tuotteita tai Pole a Holicin. Se oli siirtymätilanteiden tai kotona sängyssä maaten tapahtuvaa sijaistekemistä, ei varsinaista ajankulua. Aamuisin olen edelleen laiska nousemaan ja tarvitsen sen tunnin yhden kahvikupin juomiseen seinään tuijottaen, päivän olen töissä ja illalla kiirehdin ensin kotiin syömään ja ulkoiluttamaan koirat, sitten treeneihin ja takaisin kotiin nukkumaan. Suihkun kautta, jos kello ...

Koen, että omalta osaltani en ole tehnyt mitään kovinkaan radikaaleja muutoksia elämäntavoissa tai saavuttanut suuria nollahukan tai zero wasten osalta. Olen oikeasti hyvin alussa vielä, vaikka ainahan oikeanlaisella kerronnalla saa pienetkin asiat kaunisteltua. Monissa suhteissa olen myös tietoisesti tehnyt omasta alustani erittäin joustavaksi ja kevyeksi - tunnenhan itseni varsin hyvin. Projektipersoonana syöksyn kohti uusia ideoita ja ajatuksia täysillä koko elämän alkaessa pyöriä asian ympärillä. Esimerkiksi aloittaessani tankotanssin kävin treeneissä melkein joka ilta ja useamman tunnin putkeen. Luonnollisesti tahti oli sohvaperunalle liikaa ja monia nykyisiä kehon vammoja saan kiittää noista ajoista. Samoin oli vain ajan kysymys, milloin väsähdän ja lopetan. Tässä tapauksessa onneksi en lopettanut, mutta pitkiä taukoja harrastukseen tuli ja kevyemmällä alulla voisin nyt olla paljon pidemmällä. Samanlaisia kokemuksia itselläni on monesta asiasta lähtien taimien istutuksesta remo...