@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Olen jälleen kipeänä. Tai varmaan kyse on jatkumosta ja perjantaina töihin meno ja treenit (balettia melkein vuoden tauon jälkeen, rakkautta!) kostautui lauantaiyönä. Kaikki oleminen tuntuu pahalta, mutta koen nyt viikon kestäneestä laiskottelusta (okei, pamauttakaa joku päähäni, ettei sairaana kotona makoilu ole laiskottelua vaan itsestä huolehtimista) aivan kamalaa huonoa omatuntoa. Oikeasti, yksi niistä asioista, joita kaipaan lapsuudesta, oli se, että joku toinen teki päätöksen, koska on tarpeeksi kipeä lepäämään ja koska voi taas palata töihin kouluun. Ja nyt koen huonoa omaatuntoa siitä, etten kykene olemaan aikuinen ja kantamaan edes näin pienestä asiasta vastuuta. Ostolakkoa on nyt takana kolme kokonaista kuukautta ja ehkä puolikkaan rippeet, jos lokakuun loppu ja nämä helmikuun muutama päivä lasketaan. Ajattelinkin tässä käyttää laiskotteluni edes jotenkin hyväksi ja pohtia, onko tämä neljäsosa vuosi muuttanut oleellisesti suhtautumistani rahaan, ostokäyttäytymiseen, tavar...

Tammikuun piti olla säästäväinen kuukausi. Ylimääräisiä menoja ei ollut tiedossa ja laskut maksoin heti kuun alussa. Kuitenkin kovat pakkaset nostivat bensan kulutusta, jolloin siihen varaamani summa ylittyi n. 40€:lla eli yhdellä tankkauksella. Vaikka Fiat 500:seni on pieni ja vähäkukutuksinen, oli tämä iso paha. Kyseinen summa on myös taloudellisesti iso meno sillä kaikkiaan kuukausirahani eivät ole suuria. Huomasin myös kuluttavani ruokaan huomattavasti enemmän rahaa ja sen osalta kuukausibudjetti ylittyi myös noin 30€:lla. Tammikuun vegaanihaaste houkutteli kokeilemaan uusia ruoka-aineita, kuten ravintohiivaa, ja lisäsi mm pähkinöiden kulutusta. Kokkailin myös koko kuukauden aikana huomattavasti enemmän, mitä aikoihin. Vaikka menot kuukausitasolla näyttää suurelta nousulta, eivät ne ruoka-ainekohtaisesti ole suuria sillä monet kestävät pitkään. Vegaanius ei myöskään automaattisesti nosta ruokakuluja, itse vain innostuin kokeilemaan. Jos olisin syönyt vihanneksia ja linssejä/papuja...

Haaveilen selkeästä, yksinkertaisesta kodista, jossa kaapeissa ei olisi mitään ylimääräistä ja lattiapinta-ala sallisi vähän enemmän tilaa vievät harrastukseni. Siivouskin saisi olla helpompaa. Siis kodista, jossa olisi vain kaikki tarpeellinen, ei mitään ylimääräistä ja jossa olisi helppo keskittyä olennaiseen ja omiin harrastuksiin. Turhat tavarat ja velvoitteet eivät häiritsisi tai tuottaisi ahdistusta. Olen kasvanut hyvin materiakeskeisessä perheessä, mikä lienee aika tavallista koko läntisessä yhteiskunnassa. Olen siis itsekin oppinut siihen, että parempi pitää varoilta tallessa ja ottaa muiden vanhaa vastaan, koska ehkä sitä tarvitsee. Olen aina pitänyt myös lahjojen antamisesta ja saamisesta, ja onhan niitäkin jaksoja takana, kun tavaran hamstraamisella on paikannut jotain muuta ongelmaa. Ajoittain jo omassa historiassanikin on ollut jaksoja, kun tavaramäärä on ahdistanut ja kulutusyhteiskunnan mielekkyys tullut kyseenalaistettua, mutta se ei ole hirveästi esimerkiksi huonees...