@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana. Ensialkuun en juurikaan autoillut, mutta noin vuoden päästä isoisäni vaihtoi autoa ja lahjoitti vanhan autonsa minulle. Hyvä siinä mielessä, että ajovarmuus kasvoi ja myöhemmin välivuotena sain töitä pidemmän matkan päästä ja sen verran syrjästä, etten olisi mitenkään muuten päässyt vuorotöihini. Ensimmäisenä opiskeluvuotena pidin vielä autoa omassa käytössäni. Kumppani asui kauempana ja jälleen julkisten saavuttamattomissa, joten olihan se silloin tällöin kiva nähdä. Valmistuttuaan hän muutti perässäni Espooseen ja itse luovuin tuolloin autosta. Asuimme lähellä opiskelupaikkaani ja vaikka töihin kesäisin olikin matkaa, taitoin sen kiltisti julkisilla. Myöhemmin siirryttyäni LTO:n hommiin, pystyin vaikka kävelemään töihin. Kätevää. Tuolloin rakensin ensimmäisiä kertoja omaa imagoani ja minäkuvaa eettisen kuluttamisen ja julkisilla kulkijan rooliin, myös hippilukion (Steiner) käyneelle ekologiset valinnat olivat osa minuutta. Kuitenkin voin myöntää ol...

Olen nyt ollut kaksi päivää kotona nukkumassa kuumetta pois ja koen valtaisan huonoa omaatuntoa siitä, että kirjoitan koneella tätä. Kotona. Kääriytyneenä vilttiin. Teetä juoden. Mutta kun eihän sitä saikulla saisi, kuin maata sängyssä ja voida huonosti. Koska muutenhan olisi työkykyinen ja on vain laiskuutta oleskella kotona. Koska kaikkihan haluavat kuumeisen ja puolikuntoisen opettajan kaitsemaan lapsiaan. Ei ole aina helppoa olla kaikesta syyllistyvä idiootti, joten takaisin alkuperäiseen aiheeseen. Kerroin ottaneeni osaa vegaanihaasteeseen. Omasta syömishistoriastani löytyy erilaisia kasvisruokailu ja vege pätkiä, joista suurin osa kariutunut joko siihen, että olen vaatinut heti alussa itseltäni liikaa, muiden miellyttämiseen, huonolaatuiseen laitosruokaan tai yleiseen elämäntilanteen raskauteen, jossa motivaatio kaikkeen loppuu. Nyt haasteeseen lähdin ajatuksella saada päivitettyä tietojani, uusien ideoiden ja vinkkien toivossa. Mahani on myös ärsyttävyyteen herkkä ja tuntuu, ...

Tässä näppärä vinkki, miten päästä nopeasti eroon ylimääräisestä rahasta ostolakon aikana, tukea yritystoimintaa ja pelastaa maailma - korjauta vanha vaatteesi. Kukaan ei ole voinut elää elämäänsä niin pimennossa, ettei olisi tietoinen halpatuotantovaatteiden ongelmista. Aiheesta on keskusteltu mielestäni koko nuoruuteni ja ajoittain asia nousee uudelleen pinnalle. Nuoruudessani (voinko sanoa niin? Tai oikeammin, haluanko edes vielä leimata itseäni vanhaksi?) ensimmäinen isompi keskustelua herättänyt tapaus oli Rana Plaza-tehtaan romahdus , mutta myös ajoittaiset ketjujen imagon kohotusyritykset saavat asian taas esille. Ja nyt tietysti ilmastoraportti, joka nosti epäinhimillisten työolojen lisäksi valokeilaan vaateteollisuuden ympäristöongelmat . Halvalla vaatteella on kallis hinta, mutta ihan rehellisesti harva sitä ajattelee aktiivisesti arjessa. Uutisten yhteydessä voivotellaan, ehkä katsotaan vähän omaa vaatekaappia läpi ja laitetaan muutamat Made in kolmasmaailma-vaatteet kierrä...

Vuosi vaihtui sisarusten ja heidän kumppaneidensa ympäröimänä sekä oman mieheni kanssa. Jos vuodenvaihteen hetken tulisi kuvata sitä seuraavaa vuotta, on omasta vuodestani 2019 tulossa erittäin onnistunut ja täynnä itselleni rakkaita ihmisiä. Taakse jäänyttä vuotta ei tule ikävä, oli raskas ja vaikea täynnä pettymyksiä, huonoja uutisia, riitoja ja typeryyttä. Täältä pääset myös lukemaan uuden vuoden lupaukseni. Hieman ennen vuodenvaihdetta kansalaisaloite rakettien kieltämisestä yksityishenkilöiltä sai tarpeeksi allekirjoituksia, jotta se otetaan eduskunnassa käsittelyyn. Espoo puolestaan ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta järjestävänsä ilotusesityksen sijaan lasernäytöksen. En ole vielä saanut aikaiseksi googlata kuvia, mutta ainakin omassa feedissäni olen kuullut paljon kehuja, mutta myös tietysti marmatusta. Raketit kuuluvat suomalaiseen uuteen vuoteen, kuten känni juhannukseen ja lenkkimakkara grilliin.   Meille ei lapsuudessa juuri koskaan hankittu ilotulit...

Tänään Helsingissä järjestettiin ilmastomarssi - nyt on pakko toimia. En valitettavasti päässyt itse osallistumaan, sillä rahaa junalippuihin ei ollut ja liian myöhään hoksasin paikkakunnan ilmaiskyydit. Ehtivät täyttyä, mutta toisaalta hienoa, että niin moni osallistui, että kyytiin oli jonoa. Kun tapahtuman kuvia katselee, oli osallistujia oikeasti valtavasti! Ihana huomata, miten monelle tämä asia on tärkeä. Nettien keskustelupalstat ja liian monen lähipiiriin kuuluvan kommenteista on tullut kuvaa, ettei kiinnosta. Kaikki ilmastomarssille osallistuneet eivät voi olla kaupungeissa asuvia ituhippejä, cityvihreitä ja maailmanparantajahörhöjä, mukaan mahtuu valtava määrä "aivan tavallisia" tallaajia, joiden ekoteko on tähän asti ollut ehkä valita kotimainen ulkomaisen sijaan, jättää muovipussi kerran kauppaan tai "kyllähän mää vihreitä arvoja kannatan, mut silleen arjessa ei ole ollut aikaa". Eli samanlaisia sitten-joskus-kyllähänminämutta-ihmisiä, kuten itsekin....

Ilmastoraportin julkaisun jälkeen keskustelu aiheesta on käynyt kuumana ja saipa se itsenikin pohtimaan omia tapojani ja tottumuksiani. Väitän olevani monella mittapuulla keskivertotavis, joka kokee olevansa tiedostava, lajittelee roskat, osaa käyttää kirpputoreja ja tietää, ettei kaikkea haluamaansa tarvitse ostaa ja mitä kaikkea pitäisi tehdä. Kuitenkin ajan autolla, vegaanius tai edes puhdas kasvissyönti ovat hiljalleen jääneet, vaikka ne vielä muutama vuosi sitten olivat itselleni tärkeitä ja ulkomaillakin olisi joskus kiva käydä. Enkä edes lukenut ilmastoraporttia, kunhan selasin tiivistelmiä ja osallistuin keskusteluun. Jo elokuussa heräsin siihen, miten paljon rahaa itselläni menee pieniin heräteostoksiin ja ulkona syömiseen sekä siihen, miten huonosti rahaa kertyy säästöön vaikka olen vakituisessa työssä. Matalapalkka-alalla, mutta kahden aikuisen taloudessa kuitenkin. Syyskuussa aloitinkin hyvin kevyen ostolakon. Mitään uutta tavaraa ei saa ostaa, ellei nyt ole välttä...