Uupumus

Olen väsnyt. Aivan loppu. Varmaan jo pidempään ollut ongelmia, mutta pahalla sisulla sulkenut ne ulkopuolelle ja pakottanut itsensä jatkamaan, karsinut kivoista jutuista, jotta jaksaisi ne pakolliset. Kunnes seinä tuli vastaan. Kävin maanantaina lääkärissä, olisi halunnut laittaa sairaslomalle, kieltäydyin. Oli varmaan virhe, mutta kyllähän sitä pakotettuna vielä kuukauden jaksaa, on tehokas, toimii? Sitten sentään kaksi viikkoa lomaa. Ehkä se tästä.

Blogi oli yksi asia, josta jouduin voimien valuessa karsimaan. "Kun tuo on ohi, sitten taas jaksan kirjoittaa". Mutta niitä asioita vain riitti ja työpäiviä, joiden jälkeen jaksoin vain maata sängyssä, itkeä ja kiukutella lähipiirille. Se ei ole ainoa asia, joka jäänyt painavan uupumuksen jalkoihin. Ennen rakas harrastus sai jäädä kesäksi tauolle ja syksyä pohdin, ehkä vanhaa kevyemmin ja jotain uutta rinnalle piristämään mieltä? Kotityöt on myös aika pitkälle jäänyt hoitamatta ja opinnot raahaavat perässä. Unohdin uusia nettiopsun tunnuksetkin. Pää ei kestä, ei muista, ei keskity.

Mutta yritän jaksaa palata. Kirjoittaa ja muistaa jälleen sen kaiken hyvän. Ainakin olen avun piirissä ja ympärillä paljon ihania ihmisiä. Kyllä se tästä. Pakko, vaikkei jaksaisi.


Kommentit

  1. Taidat olla aika lailla itseni kaltainen perfektionisti, joka kaiken muun lisäksi vielä ottaa kantaakseen nämä ilmastoahdistukset ja muutkin. Se kyllä uuvuttaa osaltaan (muista sinua uuvuttavista asioista en tiedä mitä ovat? työ??). Olisit vain ottanut sen sairasloman, kyllä lääkäri tietää milloin sitä pitää antaa. Uupumuksesta ei kahdessa viikossa taida parantua, ottaisit nyt vaan kunnon loman ja antaisit itsellesi aikaa parantua ja voimaantua. Tsemppiä kovasti!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taustalla oli monia asioita, työ ja työolot yhtenä tekijänä. Avaan näitä ehkä jossain kohtaa täällä nyt, kun paranemisprosessi on pidemmällä.

      Poista

Lähetä kommentti