Lakanan seuraava elämä

Tiedättekö, mikä omassa elämässäni kuvastaa naurettavan hyvin nykymaailman kulutus- ja ostovimmaa? Ompelukone! Kuulostaa järkevältä ja hyödylliseltä, mutta olen viimeksi oikeasti oikeasti ommellut ala-asteen toisella luokalla. Suoritin ompelukoneen ajokortin ja osasin hienosti ommella suoraa sekä pujottaa langan paikoilleen. Ompelukoneen sain lahjaksi, kun muutin omilleen. Siinä välissä en ollut yli kymmeneen vuoteen ommellut koneella mitään, valitsin kolmannella nimittäin puutyöt. Ensimmäisena vuotena vähän kokeilin korjata vaatteita ja tehdä jotain. En heti osannut, joten lopetin ja kone ollut sen jälkeen käyttämättä. (Anteeksi äiti ja Mummu!)

Noin klo 21:30 on aina hyvä aloittaa uuden opiskelu ja erinäiset projektit

Mitään nuppineuloja jaksa etsiä tai käyttää.
(Ja se on hunajapurkki taustalla, vanhaa vielä jäljellä, joten käytän pois ja pohdin sitten,
toteutanko ruuassa täysvegaaniutta vai mahtuuko hunaja tms mukaan)


Meiltä kuitenkin hajosi lakana. Itseasiassa isoäitini vanha, joten hyvin palvellut jo tähän asti. Ennen olisin joko heittänyt lakanan menemään tai repinyt sen pariksi liinaksi, pyyhkinyt lattiat kerran kaksi ja sitten heittänyt menemään. Jälkimmäinen vähän parempi vaihtoehto, mutta oikeasti tuollaisesta paksusta ja hyvästä kankaasta olisi enempäänkin. Itseäni jo selkään taputtaen ja sädekehää päälaelle asetellen leikkelin lakanan eri kokoisiin paloihin ja kaivoin ompelukoneen esille. Näppärästi tekisin kestorättejä ja koska siinä oppisin tietysti käyttämään konettani täydellisesti, voisin pian kulkea täysin kotikutoisissa vaatteissa.

Opin, että vihaan puolaamista ja aluslankaa ylipäänsä. Ja että ompelu ei ole lyhytpinnaisen harrastus. Ja että on aika tyydyttävää saada edes tälläisia alkeellisia, naurettavan helppoja ja täydellisen rumia liinoja lopulta pinkan valmiiksi. Kaksi heitin reppuun, toinen lähtee töihin nenäliinaksi (vaikka ehkä ihan vähän hävettää), toinen saa toimittaa yleisliinan tointa. Yhden pakotin miehen ottamaan, kun nyt kerran niitä ompelin. Lupasi ottaa nenäliinaksi. Loput viikkasin siivouskaappiin odottamaan siivousinspistä. Mutta hei, ihan ite tein! Eikä mennyt kangas hukkaan. Arvostan muuten jälleen vähän enemmän kaikkia vaateteollisuuden parissa. Miten voi olla suoran ompeleminen nätisti vaikeaa?

Valmista!

Kommentit