Hukkaan heitetty elämä
Tuntuu, että rankka syksy painaa edelleen niskaan. Kuten olen kertonut, oli itselläni henkisesti raskas kevät ja kesä, syksyllä ovat omat työkuvioni mullistuneet kahdesti ja muutenkin on tuntunut, että syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista. Kun joululoma sitten alkoi, olin aivan kuollut ja naatti. Yleensä käytän vapaapäivät suhteellisen tehokaasti. Nautin siitä, että saan paljon aikaan ja voin nähdä työni tuloksoa. Mies yrittää muistuttaa lepäämisestä ja rauhallisista koti-illoista, mutta itse koen palautuvani parhaiten työstä, kun koen vapaalla saavani tehdä, puuhata ja kokea, että moni rästiin jäänyt asia tulee hoidettua. Mutta tuntuu, että tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun lomalla olen jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaksi ensimmäistä vapaata menivät ohi hujauksessa, nukuin liian pitkään, sammuin päivisin lattioille ja paketoin viimeisiä lahjoja. Aattona ja joulupäivänä sai autolla kulkea ja ravata läpi sukulaisia, Tapanin päivänäkään emme olleet kotona. Vaikka rakastan sukulaisiani ja nautin yhteisestä ajasta, olen sen verran intovertti, että tarvitsen omaa aikaa sekä hiljaisuutta, jotta saan palauduttua ihmisseurasta. Liian usein tavallisen työpäivänkin jälkeen tulee ensimmäiseksi kotona ilmoitettua, ettei minulle kannata puhua vaan antaa olla, kerron kyllä, kun jaksan taas seuraa.
Nyt, kun lomaa ei enää ole jäljellä muutamaa hassua päivää enempää, koen valtavaa ahdistusta, miksi en tehnyt enemmän ja mitä kaikkea on jäänyt hoitamatta. Olisin halunnut saada siivottua talon kunnolla, raivattua lisää tavaroita ja järjesteltyä vihdoin teknisen tilan ja siellä säilytyksessä olevat työkalut. Suunnitelmissa oli myös päällystää kaiuttimet uudelleen, sillä vanha kangas on jo hyvin epäsiisti ja tämä on ollut pitkään to do-listalla. Olisin halunnut myös ommella ja opetella puolaamaan, sillä sain häihin liittyvää postia ja vaikka juhliin on pieni ikuisuus, omilla ompelutaidoilla tämä suhteellisen helppo projekti tulee viemään paljon aikaa. Olisin myös halunnut viettää enemmän aikaa ystävien kanssa ja tarkoitus oli myös saada lomalla aikaiseksi vihdoin tehdä kotona treenejä sekä venytellä päivittäin. Sen sijaan olen syönyt niin paljon, että on jo tukala olo.
Tiedän, ettei elämää pitäisi suorittaa, mutta entä jos asioiden tekeminen tuo itselleni hyvää oloa? Ja oikeasti olen paljon pirteämpi, kun pakotan itseäni tekemään jotain, enkä jää lattialle makoilemaan. Päivän viettäminen koneella tai sisällä kyhjöttäen ei tuo elämään sen enempää sisältöä ja todennäköisesti illalla on vain ärtynyt. Olisin nyt edes nauttinut oikeasti kauniista talvisäästä ja kävellyt koirien kanssa enemmän. Huomaan sortuvani jälleen sitten, kun-elämään. Sitten, kun olen pirteämpi ehdin kyllä. Sitten, kun vuosi vaihtuu jatkan terveellisempiä elintapoja. Sitten sitten sitten. Miten on, tuleeko lomilla enemmän vain oltua vai tykkäättekö myös touhuta? Millä lataatte akkujanne?
Vuotta on jäljellä enää huomisen verran ja uusi vuosi otetaan perinteisesti vastaan valheellisilla lupauksilla, itseinholla ja pyrkimyksellä olla erilaisilla mittareilla vähän parempi otus. Yleensä olen näitä lupauksia vältellyt (miten niin arvasitte sen sävystäni?), mutta nyt voisin niitä itsekin antaa (miten niin itsestäänselvyys?).
1. Opettelen fiksun vuorokausirytmin
Ei ole mitään järkeä valvoa myöhään ja herätä vasta, kun on pakko. Olen iltaihmisiä, mutta varmasti migreenille ja omalle jaksamiselle tekisi hyvää pyrkiä säännöllisempään rytmiin ja riittäviin yöuniin.
2. Herkkulakko
Ah, klassikko. Lisätäänkö vielä tipaton ja salitreenit? Mutta vakavasti, tässä on mennyt koko loma syöden ja napostellen niin, että on jo pahaolo. Juhlissa kaikki sallittua, arkena sitten jätetään makeat ja suolaiset herkut kauppaan, eikä niitä itsekään leivota. Ja jos kylässä ollessa kysytään, olenko lihonnut 16kg sitten viime näkemän, lienee aika omia ruokailutottumuksia pohtia (ei, vain 2kg).
Luulen, että näillä kahdella pääsee jo pitkälle ja niissäkin riittää opeteltavaa ja tapeltavaa. Luonnollisesti jo voimassaoleva ostolakkokin jatkuu. Oletteko itse tekemässä lupauksia? Pysyvätkö ne koskaan kuukautta pidempään?
<3 Mari
ps. Löydyn nykyään myös bloglovinista:
Follow my blog with Bloglovin
 |
| Osa tästä energiasta itselleni, kiitos? |
Nyt, kun lomaa ei enää ole jäljellä muutamaa hassua päivää enempää, koen valtavaa ahdistusta, miksi en tehnyt enemmän ja mitä kaikkea on jäänyt hoitamatta. Olisin halunnut saada siivottua talon kunnolla, raivattua lisää tavaroita ja järjesteltyä vihdoin teknisen tilan ja siellä säilytyksessä olevat työkalut. Suunnitelmissa oli myös päällystää kaiuttimet uudelleen, sillä vanha kangas on jo hyvin epäsiisti ja tämä on ollut pitkään to do-listalla. Olisin halunnut myös ommella ja opetella puolaamaan, sillä sain häihin liittyvää postia ja vaikka juhliin on pieni ikuisuus, omilla ompelutaidoilla tämä suhteellisen helppo projekti tulee viemään paljon aikaa. Olisin myös halunnut viettää enemmän aikaa ystävien kanssa ja tarkoitus oli myös saada lomalla aikaiseksi vihdoin tehdä kotona treenejä sekä venytellä päivittäin. Sen sijaan olen syönyt niin paljon, että on jo tukala olo.
Tiedän, ettei elämää pitäisi suorittaa, mutta entä jos asioiden tekeminen tuo itselleni hyvää oloa? Ja oikeasti olen paljon pirteämpi, kun pakotan itseäni tekemään jotain, enkä jää lattialle makoilemaan. Päivän viettäminen koneella tai sisällä kyhjöttäen ei tuo elämään sen enempää sisältöä ja todennäköisesti illalla on vain ärtynyt. Olisin nyt edes nauttinut oikeasti kauniista talvisäästä ja kävellyt koirien kanssa enemmän. Huomaan sortuvani jälleen sitten, kun-elämään. Sitten, kun olen pirteämpi ehdin kyllä. Sitten, kun vuosi vaihtuu jatkan terveellisempiä elintapoja. Sitten sitten sitten. Miten on, tuleeko lomilla enemmän vain oltua vai tykkäättekö myös touhuta? Millä lataatte akkujanne?
Vuotta on jäljellä enää huomisen verran ja uusi vuosi otetaan perinteisesti vastaan valheellisilla lupauksilla, itseinholla ja pyrkimyksellä olla erilaisilla mittareilla vähän parempi otus. Yleensä olen näitä lupauksia vältellyt (miten niin arvasitte sen sävystäni?), mutta nyt voisin niitä itsekin antaa (miten niin itsestäänselvyys?).
1. Opettelen fiksun vuorokausirytmin
Ei ole mitään järkeä valvoa myöhään ja herätä vasta, kun on pakko. Olen iltaihmisiä, mutta varmasti migreenille ja omalle jaksamiselle tekisi hyvää pyrkiä säännöllisempään rytmiin ja riittäviin yöuniin.
2. Herkkulakko
Ah, klassikko. Lisätäänkö vielä tipaton ja salitreenit? Mutta vakavasti, tässä on mennyt koko loma syöden ja napostellen niin, että on jo pahaolo. Juhlissa kaikki sallittua, arkena sitten jätetään makeat ja suolaiset herkut kauppaan, eikä niitä itsekään leivota. Ja jos kylässä ollessa kysytään, olenko lihonnut 16kg sitten viime näkemän, lienee aika omia ruokailutottumuksia pohtia (ei, vain 2kg).
Luulen, että näillä kahdella pääsee jo pitkälle ja niissäkin riittää opeteltavaa ja tapeltavaa. Luonnollisesti jo voimassaoleva ostolakkokin jatkuu. Oletteko itse tekemässä lupauksia? Pysyvätkö ne koskaan kuukautta pidempään?
<3 Mari
Kommentit
Lähetä kommentti