@maninajohanna - kohti parempia valintoja

Käydessäni läpi hiushistoriaani , asetin itselleni samalla joulukuulle hiushaasteen liittyen shampoottomaan elämään eli no poo-metodiin. Itselle kyllä tulee termistä jotain muuta mieleen. Kerroin haasteen alussa jo ensimmäisen viikon ahdistaneen sekä sisältäneen vaikka mitä säätöä, kokeilua ja epävarmuutta. Tavoite loppuvuodesta pesemättömillä hiuksilla on muutamalla päivällä jo ylitetty, mutta oikeastaan en ole enää pitkään ajatellut koko haastetta tai elänyt sen mukaan. Ensimmäisen viikon jälkeen aloin huomata jo oleellisia muutoksia hiusten käyttäytymisessä ja kolmannen viikon aikana pääsin omasta mielestäni siihen aidosti rasvoittuneeseen tilaan. Neljännellä viikolla pyysin jokaista ihmiskontaktia lääppimään päätäni ja arvostelemaan tuntemusta. Kuukauden aikana olen myös käynyt mielenkiintoisia keskusteluja hiusten shampoottomuudesta. Perusrakenne on ollut laatua: -Aloitin muuten kokeilun shampoottomuudesta. -Yök! Kaverinserkunkaima kokeili kanssa, ei sellaisena voi olla töis...

Vuosi vaihtui sisarusten ja heidän kumppaneidensa ympäröimänä sekä oman mieheni kanssa. Jos vuodenvaihteen hetken tulisi kuvata sitä seuraavaa vuotta, on omasta vuodestani 2019 tulossa erittäin onnistunut ja täynnä itselleni rakkaita ihmisiä. Taakse jäänyttä vuotta ei tule ikävä, oli raskas ja vaikea täynnä pettymyksiä, huonoja uutisia, riitoja ja typeryyttä. Täältä pääset myös lukemaan uuden vuoden lupaukseni. Hieman ennen vuodenvaihdetta kansalaisaloite rakettien kieltämisestä yksityishenkilöiltä sai tarpeeksi allekirjoituksia, jotta se otetaan eduskunnassa käsittelyyn. Espoo puolestaan ilmoitti jo hyvissä ajoin ennen uutta vuotta järjestävänsä ilotusesityksen sijaan lasernäytöksen. En ole vielä saanut aikaiseksi googlata kuvia, mutta ainakin omassa feedissäni olen kuullut paljon kehuja, mutta myös tietysti marmatusta. Raketit kuuluvat suomalaiseen uuteen vuoteen, kuten känni juhannukseen ja lenkkimakkara grilliin.   Meille ei lapsuudessa juuri koskaan hankittu ilotulit...

Kuten kerroinkin, joulukuu on ollut kulurakenteiltaan poikkeava muista kuukausista. Säännöllisten pakollisten menojen jälkeen en uskaltanut säästöön tässä kuussa siirtää, sillä menoja oli vielä edessä. Yhtenä näistä oli autoni ensikatsastus, josta se meni heittämällä läpi. Harvoin tulen hyvillä mielin kotiin mistään autoihin liittyvän jälkeen, mutta Katsastus10 :n työntekijät olivat mukavan rentoa ja huumorintajuista porukkaa. Liian usein tuntuu, että naisoletettuna minkä tahansa autoasian hoitamista seuraa muuta spleinaus, alentava kommentti tai muuten ärsyttäviä kontakteja, mutta kerrankin koin tulleeni kohdelluksi ihan vain asiakkaana, en sukupuolena. Vaikka tuo minttuviinan värinen retropikkuauto olisi jo itsessään ehtymätön naiskuskivitsien lähde, eikä yksisarviskoriste varmastikaan asiaa auta (kyllä, se oli niin ällön kliseinen, että pakko se oli hommata kesällä). Myös joulun lisäksi lähipiirissä juhlittiin useampia pyöreitä vuosia, joiden kimppalahjoihin osallistuin. Suurinosa...

Tuntuu, että rankka syksy painaa edelleen niskaan. Kuten olen kertonut, oli itselläni henkisesti raskas kevät ja kesä, syksyllä ovat omat työkuvioni mullistuneet kahdesti ja muutenkin on tuntunut, että syksyyn on mahtunut paljon kaikenlaista. Kun joululoma sitten alkoi, olin aivan kuollut ja naatti. Yleensä käytän vapaapäivät suhteellisen tehokaasti. Nautin siitä, että saan paljon aikaan ja voin nähdä työni tuloksoa. Mies yrittää muistuttaa lepäämisestä ja rauhallisista koti-illoista, mutta itse koen palautuvani parhaiten työstä, kun koen vapaalla saavani tehdä, puuhata ja kokea, että moni rästiin jäänyt asia tulee hoidettua. Mutta tuntuu, että tänään on ollut ensimmäinen päivä, kun lomalla olen jaksanut tehdä yhtään mitään. Kaksi ensimmäistä vapaata menivät ohi hujauksessa, nukuin liian pitkään, sammuin päivisin lattioille ja paketoin viimeisiä lahjoja. Aattona ja joulupäivänä sai autolla kulkea ja ravata läpi sukulaisia, Tapanin päivänäkään emme olleet kotona. Vaikka rakastan suku...

Kuten Lifestyle-blogit ovat meille opettaneet, kuuluu joulun jälkeen pohtia saatuja lahjoja. Niin itsekin teen, joskin vähän eri näkökannalta. Kuten varmasti monet, myös perheeni ja itse pidämme lahjojen antamisesta ja onhan niitä kiva myös saada. Itsestänikin on toisaalta kiva pohtia toisen tarpeita ja yrittää etsiä jotain, mistä toinen ilahtuisi ja lahjoja avatessa seurata lahjan saajan reaktiota. Tiedän tämän koskevan ihan koko perhettäni. En viitsi alkaa saarnaamaan, miten mokoma tavara keskeisyys ei ole hyvästä, kierrätetty tai itsetehtykin lahja on hyvä ja voisiko juhlia muutenkin, kuin tavaroiden kautta. Nämä lienevät kaikille blogiini eksyville ihan peruskauraa ja koko joulukuun asiasta on puhuttu eri lähteissä hyvinkin paljon. Jälkiviisaus on myös erittäin ärsyttävää, ne rahat on jo tuhlattu ja juna mennyt. Kerroin myös edellisessä postauksessani asettaneeni mm. toiveen lahjattomuudesta tai aidosta tarpeesta. Tiedän, että ainakin äitini on stressannut tätä todella paljon ja ...

Tunnistitteko laulun? Tonttu-ukoistahan siinä lauletaan. Vain suomalainen voi kirjoittaa näin ihastuttavilla sanoilla varustetun joululaulun ja vielä ylipirteällä sävelellä. Toinen suosikkini joululauluista on Röllin versio joulumaasta; joulumaa jos jokaiselta löytyy kukkarosta. Tätähän se tänä päivänä pitkälti on. Joulukuu on osaltani mennyt hyvin väsyneissä tunnelmissa. Vaikka mitään erityisempää ei ole sattunut, olen töiden jälkeen aivan poikki ja vain nukahdellut lattioille. Miten niin normaalit ihmiset ottavat päiväunet sängyllä tai sohvalla? Meillä ei ole sohvaa ja olkkarin lattialle on sänkyä nopempi sammua. Eikä sitä nyt kesken päivää sänkyn mennä, laiskuutta! Koirakin tykkää Niin, en siis ole ollut hirveän tuottava tai tehokas, tulee joululoma ihan tarpeeseen. Joulusta itsestään en muista itse koskaan suuremmin välittäneeni. Varmasti ollessani vielä pieni lapsi, on se tuntunut jännältä ja sitä on odottanut, mutta niistä ajoista en enää hirveästi muista. Ala-asteella vä...

Itselläni on leipomiseen viha-rakkaussuhde, jossa varsinkin aloittaminen ja siivoaminen ovat ihan mahdottomia, mutta (yksin) tekeminen ja syöminen ovat sitten kivoja juttuja. Marraskuun talouskoosteessa taisin luvata tekeväni itse useammin leipäni, joten kun huomasin tässä raahanneeni töistä aika reippaasti salaatteja ja raasteita, jotka eivät jääkaapissa ikuisesti kestäisi, oli aika tarttua toimeen. Porkkanaleipä on lapsuudesta asti ollut hitti helppojen ruokien osalta, joten sellaista väsäämään. Käytän hyvin harvoin reseptejä, usein vain heitän sattumanmukaisesti aineksia ja näppituntumalla fiilistellen koostumusta. Näin tälläkin kertaa, joten tässä maailman helpoin 5 minuutin porkkanaleipä : Vettä astian pohjalle, sekoita joukkoon suolaa ja halutessasi yrttejä. Itse käytin rosmariinia ja nokkosta. Lisää paljon porkkanaraastetta Sekoita joukkoon ruis- ja vehnäjauhoja samassa suhteessa. Muista kaapin kuivahiivat, heitä joukkoon. Eivät ole pakolliset, halusin itse päästä ...