Hiushistoria
Lupailin kai kertovani vähän tarkemmin hiushistoriastani sekä nykytilanteesta. Päätin samalla keksiä itselleni joulukuulle aiheeseen sopivan haasteen - eihän sitä itseään voi liian helpolla päästää? Luonnostaan omaan muistikuvieni mukaan hyvin perinteiset luonnonharmaat hiukset ja siltä mielestäni myös tyvikasvuni on aina näyttänyt. Ala-asteen annoin hiusten kasvaa ja kuudennella ne ylsivätkin reippaasti alaselkään, samana vuonna sain myös luvan värjätä hiukseni ensimmäisen kerran. Nykyäänhän hiusten värjäystä ei suositella alle 16-vuotiaille, mutta vielä tuolloin ainakin joissain piireissä hiusvärien suojaavan hiusta tai tällaisia keskusteluja luulen ainakin muistavani kuulleeni. Menin suoraan koulusta lähikampaamoon, josta äiti lupasi tulla hakemaan ja samalla maksamaan. Sain vaaleita raitoja ja hiukset pätkäistiin lyhyeksi polkkatukaksi.
Yläasteella innostuin ensimmäisen kerran värjäämään enemmän ja samalla kasvatin hiuksiani. Hiuksissa oli monen sävyistä kemikaalipunaista, sinimustaa ja mustaa, ruskean sävyjä. Eräs kaveripiiristäni värjäsi hiuksia suoraväreillä paljon ja muistan sinivihreän sekä turkoosin tehneen itseeni vaikutuksen. Vanhempieni oli vaikea hyväksyä edes mustaa kynsilakkaa (saatanpalvontaa selvästi), joten suoravärit saivat jäädä vaikka olisivathan ne kunnon värejä parempi vaihtoehto olleet.
Yhdeksännellä luokalla halusin mustasta väristä eroon ja tein muulloiseen kärsimättömyyteni nähden varsin fiksun ratkaisun kasvattaa se pois vaalennusten sijaan. Kamalaltahan se parin vuoden verran näytti ja tyveen pistettiin punaista kemikaaliväriä. Hakeuduin steinerlukioon, jossa koin ensimmäisen, joskin kovin vajavaisen vihreän herätykseni ja samoihin aikoihin löysin hennakasvivärit. Niillä värjäsinkin hiukset läpi lukion ja välivuoden. Kuvissa muuten aika kivan näköiset ja hiuksetkin kasvaneet hyvin.
Välivuoden lopulla tein ehkä tyhmimmän päätökseni hiusteni suhteen - piti tulla Malfoyn platinablondi. Ei sopinut itselleni ja kampaaja leikkasi vielä reippaasti hiuksia pois, joten tässä sitä kasvatellaan jälleen hiuksia. Blondeissa en viihtynyt kauaa ja siitä alkoikin suoravärikokeilut melkeinpä kaikella mahdollisella. Erityisesti rakastin sinisävyisiä hiuksia, joihin palasin opiskeluiden aikana ja valmistuttuani monen monta kertaa. Suoravärit ovat kyllä kestovärejä parempi vaihtoehto, mutta aikamoisen kemikaalikuorman niilläkin saa aikaan varsinkin, jos värin haluaa pitää kirkkaana, jolloin jo parin pesun jälkeen saa laittaa lisää väriä päähän.
Kuluvan vuoden keväällä löysin myös platina-ajoilta jääneen värinpoistosetin, josta laitoin siskoni tekemään itselleni raitoja. Alkukesä meni moniväripäänä ja vaikka se silloin oli kiva, kuvista huomaa sen näyttäneen aika järkyltä. Kerroinkin jo aiemmin, että kevään ja kesän aikana olin henkisesti aika lopussa ja väsynyt, minkä vuoksi tuli elettyä aika holtittomasti. Kuitenkin heinäkuun lopulla alkoi jonkinlainen väsymys iskeä ja jatkuva värjääminen kesän paahteessa muistutti omasta tyeryydestään. Kävinkin kampaamolla värjäämässä pään latvoja lukuunottamatta ruskeiksi pyyntönä laittaa mahdollisimman lähelle omaa väriä, jolloin hiusten kasvatus onnistuisi.
Pidin lopputuloksesta, joskin latvoja piti edelleen uoltaa. Kyllästyin myös selittämään yhä uudelleen ja uudelleen ihmisille, etten ole värjäämässä hiuksia enää vaan haluaisin kasvattaa oman värin. Tätä ei kuitenkaan uskottu vaan ehdoteltiin taas koko sinistä, lilaa ja kaikkea muuta, jolloin väsymys latvojen huoltoon, ärsytys selittämisestä ja pieni pelko, ettei ruskeat sovi itselleni, sai värjäämään jälleen hennalla. Nuoruuteni Henna Satvia-purkit olivat kaupoista kadonneet, mutta kaikkiaan tarjonta oli laajentunut suuresti. Ensimmäisessä ostamassani paketissa henna oli useammassa pienessä pussissa, mikä osoittautui itselleni pettymykseksi. Kun tämä paketti oli käytetty ja koin hiusten tarvitsevan vielä uudemman satsin, kokeilin Cuivren perushennaa, jossa satsi pahvilaatikossa ja paperipussissa. Pisteet siis näille!
Hennalla värjääminen on oikeastaan aika hauskaa. Perustöhnään tarvitaan vain henna ja kuuma vesi, mutta sävyllä voi leikkiä lisäämällä melkein mitä vain joukkoon; teetä, kahvia, sitruunamehua, nokkosta, punaviiniä... Erilaisia kasviväriseoksiakin on paljon, jotka mahdollistavat hyvinkin suuren värimaailman, itse yllätyin, että hiukset voi saada jopa mustaksi (eikä kyseessä ole mustahenna, josta lukioaikana luin kauhutarinoita). Kasvimassa haisee mielestäni kuivalle ruoholle ja sen sotkeminen päähän on helppoa, eikä kovin tarkkaa. Mitä kauemmin ja lämpimässä värin antaa muhia, sen syvempi siitä tulee. Entinen työkaveri kertoi siskonsa nukkuvan hennapäässä, mutta itse yleensä annan hautua pyyhkeen alla parista tunnista eteen päin. Hennaa pois pestessä hiukset menevät aika solmuun ainakin itsellä, mutta toisin kuin kemikaalivärit, henna oikeasti myös hoitaa hiuksia.
Sitten siihen joulukuun haasteeseen. Lahjoitin alkukuusta lähes kaikki hiustenhoitotuotteeni eteenpäin. Mies sai shampoot ja hoitoaineet, erikoisemmat meni siskoille. Vain hiusöljyn loput säästin. Shampooton elämä alkoi siis 1.12. ja kokeilun pitää kestää ainakin tämän vuoden loppuun. Vaikka on vasta seitsemäs päivä takana, olen ehtinyt testata niin kahvilla, kuin etikalla pesemisen, käyttää kaakaojauhetta kuivashampoona ja pelätä jonkun töissä valittavan hiusten ulkonäöstä tai hajusta ja kyselen mieheltä varmaan päivittäin, ovatko hiukset kamalat ja eikai ekokokeilut ärsytä tätä. Kyllä epävarmuus on kiva asia, mutta toisaalta omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee hyvää. Shampoottomuuden lisäksi kaikkinainen isompi hiusten käsittely, kuten värjäys tai kaupallisten muotoilutuotteiden käyttäminen on kielletty, ihan jo shampoottomuuteen totuttelun helpottamiseksi, mutta myös vähän utealiaisuudesta, millainen oma tukkani oikeastaan onkaan. Eli värjäyskielto saa olla voimassa elokuuhun 2019 ja häihin asti.
<3 Mari
ps. Täällä vähän kattavampi kokoelma kuvia
 |
Yläasteella innostuin ensimmäisen kerran värjäämään enemmän ja samalla kasvatin hiuksiani. Hiuksissa oli monen sävyistä kemikaalipunaista, sinimustaa ja mustaa, ruskean sävyjä. Eräs kaveripiiristäni värjäsi hiuksia suoraväreillä paljon ja muistan sinivihreän sekä turkoosin tehneen itseeni vaikutuksen. Vanhempieni oli vaikea hyväksyä edes mustaa kynsilakkaa (saatanpalvontaa selvästi), joten suoravärit saivat jäädä vaikka olisivathan ne kunnon värejä parempi vaihtoehto olleet.
Välivuoden lopulla tein ehkä tyhmimmän päätökseni hiusteni suhteen - piti tulla Malfoyn platinablondi. Ei sopinut itselleni ja kampaaja leikkasi vielä reippaasti hiuksia pois, joten tässä sitä kasvatellaan jälleen hiuksia. Blondeissa en viihtynyt kauaa ja siitä alkoikin suoravärikokeilut melkeinpä kaikella mahdollisella. Erityisesti rakastin sinisävyisiä hiuksia, joihin palasin opiskeluiden aikana ja valmistuttuani monen monta kertaa. Suoravärit ovat kyllä kestovärejä parempi vaihtoehto, mutta aikamoisen kemikaalikuorman niilläkin saa aikaan varsinkin, jos värin haluaa pitää kirkkaana, jolloin jo parin pesun jälkeen saa laittaa lisää väriä päähän.
 |
| Jeps, sanoinhan olleeni aika ekoterroristi kesällä |
Pidin lopputuloksesta, joskin latvoja piti edelleen uoltaa. Kyllästyin myös selittämään yhä uudelleen ja uudelleen ihmisille, etten ole värjäämässä hiuksia enää vaan haluaisin kasvattaa oman värin. Tätä ei kuitenkaan uskottu vaan ehdoteltiin taas koko sinistä, lilaa ja kaikkea muuta, jolloin väsymys latvojen huoltoon, ärsytys selittämisestä ja pieni pelko, ettei ruskeat sovi itselleni, sai värjäämään jälleen hennalla. Nuoruuteni Henna Satvia-purkit olivat kaupoista kadonneet, mutta kaikkiaan tarjonta oli laajentunut suuresti. Ensimmäisessä ostamassani paketissa henna oli useammassa pienessä pussissa, mikä osoittautui itselleni pettymykseksi. Kun tämä paketti oli käytetty ja koin hiusten tarvitsevan vielä uudemman satsin, kokeilin Cuivren perushennaa, jossa satsi pahvilaatikossa ja paperipussissa. Pisteet siis näille!
Hennalla värjääminen on oikeastaan aika hauskaa. Perustöhnään tarvitaan vain henna ja kuuma vesi, mutta sävyllä voi leikkiä lisäämällä melkein mitä vain joukkoon; teetä, kahvia, sitruunamehua, nokkosta, punaviiniä... Erilaisia kasviväriseoksiakin on paljon, jotka mahdollistavat hyvinkin suuren värimaailman, itse yllätyin, että hiukset voi saada jopa mustaksi (eikä kyseessä ole mustahenna, josta lukioaikana luin kauhutarinoita). Kasvimassa haisee mielestäni kuivalle ruoholle ja sen sotkeminen päähän on helppoa, eikä kovin tarkkaa. Mitä kauemmin ja lämpimässä värin antaa muhia, sen syvempi siitä tulee. Entinen työkaveri kertoi siskonsa nukkuvan hennapäässä, mutta itse yleensä annan hautua pyyhkeen alla parista tunnista eteen päin. Hennaa pois pestessä hiukset menevät aika solmuun ainakin itsellä, mutta toisin kuin kemikaalivärit, henna oikeasti myös hoitaa hiuksia.
Sitten siihen joulukuun haasteeseen. Lahjoitin alkukuusta lähes kaikki hiustenhoitotuotteeni eteenpäin. Mies sai shampoot ja hoitoaineet, erikoisemmat meni siskoille. Vain hiusöljyn loput säästin. Shampooton elämä alkoi siis 1.12. ja kokeilun pitää kestää ainakin tämän vuoden loppuun. Vaikka on vasta seitsemäs päivä takana, olen ehtinyt testata niin kahvilla, kuin etikalla pesemisen, käyttää kaakaojauhetta kuivashampoona ja pelätä jonkun töissä valittavan hiusten ulkonäöstä tai hajusta ja kyselen mieheltä varmaan päivittäin, ovatko hiukset kamalat ja eikai ekokokeilut ärsytä tätä. Kyllä epävarmuus on kiva asia, mutta toisaalta omalta mukavuusalueelta poistuminen tekee hyvää. Shampoottomuuden lisäksi kaikkinainen isompi hiusten käsittely, kuten värjäys tai kaupallisten muotoilutuotteiden käyttäminen on kielletty, ihan jo shampoottomuuteen totuttelun helpottamiseksi, mutta myös vähän utealiaisuudesta, millainen oma tukkani oikeastaan onkaan. Eli värjäyskielto saa olla voimassa elokuuhun 2019 ja häihin asti.
<3 Mari
ps. Täällä vähän kattavampi kokoelma kuvia
Kommentit
Lähetä kommentti